Kuten aina vajaata viikkoa ennen kesälomalle pääsyä mieleni kuohuu negatiivisia tunteita, mutta kuten eräs viisaampi kerran minulle totesi, että tunteet en ole minä...
Nyt ei enää jaksaisi yhtä ainutta kiinalaisen kohtaamista. Tämä valehtelun, kasvojen menettämisen pelon, osaamattomuuden ja tietämättömyyden kulttuuri saa minut raivon partaalle. Aamu ei ole edes vielä ohi ja olen saanut mm. vuokramännän kiinni kolmesta eri valheesta. Noh, tulipahan herättyä ja avattua hieman sanallista ruukkua - ja menetettyä jälleen kerran kasvot!
Kuvituksena tänään yksityiskohta kotimme toisen kerroksen vessasta, jonka katon läpi ja myös kolmannen kerroksen läpi rankkasadevedet tulivat. Tähän kuntoon työmiehet sen eilen aamulla jättivat palatakseen tuota pikaa jo maanantaina jatkamaan hommia... Näin voimme leikkiä venäläistä rulettia kenen asioijan päähän tuuletin tipahtaa.
Mrrrrrr.
Hauskempaa päivää teille!
Friday, June 10, 2011
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Voihan pyhät hittiset... Hyvä kun availet arkkuasi... voisi tulla aikamoista jälkeä, jos et avaisi, siiilä jostainhan harmin ja kiukun täytyy purkautua joka tapauksessa.
ReplyDeleteNo joo, kaikella rajansa. Minä menettäisin siellä päin kasvoni varmasti minuuteissa.
ReplyDeleteKohta olette täällä yltiörehellisyyden keskellä.
Tuttua, varsinkin se, että loman lähestyessä sietokyky tippuu todella alas.Mutta tänä vuonna olen meditoinut ks.tilanteessa itseäni sanalla : joogahengitys :::))). tuo sinun mmmrrr on kyllä parempi.
ReplyDeleteTosiasiassa minä odotan täällä kauhun sekaisin tuntein mikä kohta rikkoontuu vielä ennen lomia ja pääsemme osalliseksi vastaavanlaisesta.
Huh! Tuo tuuletin totisesti keikkuu vaarallisesti siellä. Minun eräs ystäväni asui vuoden Kiinassa ja hänen kokemuksensa olivat aika tavalla samanalaisia kuin sinun.
ReplyDeleteNiin tuttua. Huoh. Meillä hajosi lämminvesivaraaja ja putkimiet tuli paikalle. Käski ostaa yhden uuden osan ja hän palaa asiaan. Osa ostettiin vaan putkimies ei viikkoon vastannut puhelimeen mikä tarkoitti kylmiä suihkuja viikon ajan. Sitten hän lopulta ilmestyi paikalle kertoen olleensa lomalla!!!
ReplyDeleteKärsivällisyyttä tarvitaan "näissä maissa" roppakaupalla. Valehteleminen on näille ihmisille ihan liian helppoa. Rehellinen suomalainen on aivan liian sinisilmäinen :))
Voi ystäväni! Lähetän sinulle täältä ison kasallisen energiaa ja voimaa. Pian pääsette rentoutumaan lomalle!
ReplyDeleteKesäkuu on täällä meillä päin aina ihan hiivatin hektinen - koulun loppuminen ja sen aiheuttamat kaikki kissanristiäiset (ihan kivojahan ne ovat, mutta, kun niitä on koko ajan...), kesäsuunnitelmat ja sellainen yleinen levoton ilmapiiri ympärillä. Eikä meillä edes ole tullut sadevesiä sisään, joten ymmärrän "mitta täynnä-tilannettasi" täysin!
Halauksia
saat kaiken sympatiani.
ReplyDeletetekstissàsi jàin tosin jumittamaan tuohon ystàvàsi lauseeseen josta olisin kyllà vahvasti eri mieltà; mitàs me sitten olemme jollemme tunteittemme summa?
Aurinko ja kuu, pyhät hittiset ovat uusi tuttavuus, mutta täällä piisaa ihan oikeasti pyhiä hyttysiä, sillä ovat ihan mahdottomia tapaa. Sata kertaa suomalaisia vikkelämpiä ja äänettömiä! Niissä lienee todellakin jotain pyhää. Ja juu, välillä täytyy vähän päästellä. tänä aamuna mm. puuskahdin: "Onko siis todellakin niin, että sinulla on oikeus tehdä bisnestä, mutta minulla ei ole oikeutta työrauhaan?". Halusi nääs jo neljännen yksityisnäytön mahdolliselle talon ostajalle, josta hän mm. oli valehdellut, keskellä minun pitämää piirustuksen yksityistunteja. Hah. Siitäs sai. Sanoin, että palaa asiaan kunhan en ole maassa. Mieheni toivottavasti on töykeä - epätodennäköistä...
ReplyDeleteLiivia, yltiörehellisyys, onko sitä? Minusta on vain rehellisyyttä ja epärehellisyyttä ja umoikieroutta tietty! Itse lukeudun ihmisiin jotka eivät osaa valehdella ollenkaan, ja sekin tuottaa välillä vaikeuksia. Toisaalta, missä menee liioittelun ja valehtelun raja? Ihan Rehellisesti analysoituna tykkään liioittelusta. Eli olenko epärehellinen? Omasta mielestäni en, jonun toisen mielestä kyllä.
Pikkujutut, niin, välillä tuntuu että valitan turhasta, etenkin monien muiden maiden tilanteet huomioiden. Täällähän kuri ja järjestys on taattua!? Samanaikaisesti ällöttää, koska emme voi edes vpn:n turvin rauhassa etsiä uuteen kesähuvilaamme sähköpistorasioita, vaan nettiä katkotaan viiden minuutin välein...
Kirjailijatar, koemukset täältä ovat kaikki "samoja", yhtä arvokkaita, mielenkiintoisia, haastavia ja unohtumattomia. Mutta se mikä tekee tästä niin mielenkiintoista, on fakta siitä, että 1/5 maailman ihmisistä ON kiinalaisia, kiinanalaisen kulttuurin, estetiikan, viimeistään koulussa mandariinin kielen eli kielen mukanaan tuoman ajatusmalllin omaksuneita ihmisiä. Kiinan suurin vähemmistö on ranskalaisia suurempi kansa! Näitä on hiivatisti ja kysymys kuuluu voiko 1,3 miljardia olla väärässä?
ReplyDeleteMizyena, meidän maiden suunnattoman suurista kulttuurieroista huolimatta tunnen monesti suurta sympatiaa sinua kohtaan. Sinisilmäisyys on tyhmyyttä, mutta vaikka itse heti alkuunsa tiedän toisen valehtelevan toivon ihan loppuun saakka hänen puhuneen totta, ja vain pettyäkseni. Kuinka tyhmää! Tsemppiä sinnekin.
Kuten huomaatte, kommentoin pätkissä, sillä nettiin ei ole luottaminen!
ReplyDeleteKaisa, mittani taisi Pariisinkin vuosina aina täyttyä viimeisen viikon aikana. Ei jaksa enää olla suvaitseva ja niin ihmeen utelias. Ja teillä on edessä uudet tuulet. Meilaan kunhan tulee sopiva rauhallinen hetki!!!! Ja juu, tulkaa meille vaan kesälllä.
Anna, tuon "et ole tunteesi" asian laukoi itse asiassa eräs alkujaan ameriikkalainen kiinalaisen lääketieteen tohtori, joka opetti minulle myös jonkin sorttista meditaatiota. Ajatus oli siis se, että voin itse säädellä tunteitani, siirtää "pilviä" sivun, antaa niiden varjostaa, joko paahdetta tai puhaltaa mne ikävinä liikaa viilentävinä tekijöinä sivuun. Ja tähän haluan uskoa. Jollen todella halua jostain olla hapan/katkera/ärtynyt, sen kuin puhallan pilvet pois jne. Toki tähän ajatusmalliin sisältyi paljon muitain seikkoja joita en nyt tässä oikein osaa selvittää.
ReplyDeleteKiinnostavaa keskustelua.
ReplyDeleteVoimia viimehetken lomavalmisteluihin ja kulttuurimurinoihin!
Ehkäpä ehditte hurauttaa lomakaarallanne meille tai jos ette, aion tunkea Sondbyhyn vaikka väkisin ;)
Loman lähestyessä alan inhota jokapäiväistä ruoanlaittoa, odotan uusien makujen nautintoja ja valmiille pääsemistä. Toisaalta tiedän vuosikymmenien kokemuksesta, että lomallakin alkaa kaikki lopulta tympiä ja kotiinpaluun odotus ihastuttaa, vaikkakin tietoisena, että se on taas sitä "samaa". revi siitä sitten...
ReplyDeleteEt ole tunteesi -metodi tuttu juu, kummasti se unohtuu, kun tunne päällä, mutta siihen nvoi sitten palata vähän rauhoituttuaan.
ReplyDeleteOnneks ei tarvi kaiken muun lisäksi pelätä vielä kasvojen menettämistä! Sen kun vaan kuorii uudet alta ja posottaa eteenpäin.