Autossa on minusta tärkeää olla ratti jolla ohjata ajosuuntaa, pyörivät renkaat, toimiva moottori sekä riittävästi istumapaikkoja koko perheelle. Merkillä, värillä, ijällä tai muodolla ei väliä ole, saati mahdollisella vekottimen tuomalla statusarvolla. Auto on vain välttämätön paha mökin sijaitessa 20 kilometrin etäisyydellä kauppalasta eikä julkisia kulkuvälineitä kulje seudulla nimeksikään. Mieluiten autoa en omistaisi laisinkaan, mutta vuokraaminenkin on kovin tyyristä. Niinpä olen jo muutamia viikkoja panikoinut ensimmäiset Suomi-lomapäivät mielessäni, kuinka saan vietää ne kesäautoa etsiessä. Mutta kuten yleensäkin, on asioilla taipumus selvitä!
Myimme vuosikymmen sitten vanhan automme ystävän äidille. Ja tänään tämä ystävä soitti, että joskos haluaisimme ostaa sen kärryn takaisin sopuhinnalla, hänen samalla tarjotessa huoltopalvelujaan! Ystävän ei montaa sekuntia myöntävää vastatusta tarvinnut odotella.
Juuri tänään elämä tuntuu taas kovin leppoisalta ja helpolta.
Toiselta tuntuu varmasti suomalaisen pankin tiliotekirjekuoresta. Se toki saavutti päämääränsä tänään, mutta leimojen mukaan on se Itellan käsistä kuukausi sitten lähdettyään käynyt ainakin Saksassa ja Keniassa sekä saanut kaksikin kiinalaista leimaa pintaansa. Ehkä se oli matkannut maailmaa jonkun seikkailunhimoisella kesäautolla?
No kuvan pirssi on ainakin huikea!
ReplyDeleteKiitos näyttelystä alla. Olet käsittämättömän tuottelias!
Nähdäänkös kesällä?
Hulvaton postaus! Olen aivan hymyssä suin täällä. Lapseni rakastaisi tutkia kuvan näköistä kesäkaaraa! Ooh, mikä ruoste, oih, mitkä mutterit ja ruuvit. Postin mutkat ovat hassuja. Lähetin kerran kirjeen Turenkiin Suomeen, mutta unohdin kirjoittaa kohdemaan nimen kuoreen. Kirje palautettiin minulle Turkin (Turenki - Turquie -> on ne aika lähellä toisiaan...) kautta käännytettynä parin kuukauden päästä.
ReplyDeleteTerveisiä sinne!