Siltä minusta nyt äitinä tuntuu. Esikoisen elinkaari alkoi 13 vuotta sitten ja sen jälkeen sekä sisarustenkin syntymän jälkeen on elämässä tapahtunut yhtä ja toista. Osin omaa syytä ja toisaalta ihan vain koska "se kuuluu asiaan". Kuten toistuvat kihomatoepisodit Pariisissa.
Tänään oli tarkoitus saada ensi viikon näyttelyn taulut valmiiksi. Hyvinhän tuo työpäivä aamulla lähtikin käyntiin, mutta keskeytyi kouluterveydenhoitajan aamuiseen puheluun, että tulepa rouva hakemaan tämä täilapsi kotiin. Nyt sitten olen täysin oppinut täiäiti. Kuopus ressukka joutui mukaan täishampoon etsintään (ei ollut ihan helppoa tässä maassa, eihän täällä mitään niin öllöä ole...), sai sittemmin istua puoli tuntia shampoolla kuurattavana, nököttää tunnin täikampakäsittelyssä, ja lopuksi päätimme lyhentää kuontalon puoleen. Neljä tuntia kaikkeen meni. Voisihan tuon päivän toisinkin viettää. Toisaalta ihan mukavaa yhdessäoloahan tämä, pienen reippaan koululaisen kanssa.
(Kuvissa eivät suinkaan pällistele kiinalaiset täit, vaan Anhuista ostamani perinteiset heinäkäsityöt.)
No kun otsikko oli noinkin haastava, niin heti mulle alkoi tulla luettelomaisesti asioita mieleen, mitä et kenties ole vielä kokenut (osin onneksi) ja niitä äitiyden tulevia riemuja ja suruja, jotka vielä matkalla aikuisuuteen odottavat, kun esikoinen on kerran vasta 13.
ReplyDeleteMutta juu, olet harvinaisen rikkaasti saanut ja joutunut käymään läpi kaikenlaista, kun ottaa huomioon vielä tämän monikansallisen tarjoaman mitä teidän perheellä on ollut!
Onneksi ei aina etukäteen tiedä, mitä kaikkea elämä vielä tuo eteen. Hyvässä ja pahassa.
ReplyDeleteKerran olen itse joutunut hoitamaan tåäishown lapsilta. Aikamoista puhaa, ei käy kateeksi. Onneksi kuitenkin hoidettavissa.
Nuo ötökät ovat symppiksiä. Meikäläiselle paljon viehättävämpiä tuollaisina kuin elävät esikuvansa. ;)
Aikamoinen operaatio teillä. :) Meillä ollaan vielä (koputtaa puuta) säästytty moisilta riesoilta.
ReplyDeletePekingissä käydessäni näin miehen tekevän puistossa noita heinäotuksia. Olisin halunnut ostaa muutaman, mutta siippa ei uskonut niiden selviävän hengissä matkalaukussa Suomeen. :( Ihana nähdä edes kuvia, kun en oikeita taideteoksia saanut.
Johan on taitavaa käsityötä nuo ötökät! :o
ReplyDeleteTäit yök, käsityö ihana!
ReplyDeleteTerkut töiden lomasta ja hyvää viikonloppua!
Oivoi. Voimia.
ReplyDeleteMää olen taistellut täällä koirankarvoja vastaan, Lolalta lähti pentuturkki. En ole ollut ilahtunut tästä showsta, mutta ehkä mieluummin näin kuitenkin kuin ötökkäpäät..
Meilläkin vielä säästytty noilta, mutta kaikki muu on kyllä käyty..
Huh, huh, pitää tuntea itsensä onnekkaaksi. Kumpaakaan ötökkälajia ei ole täällä tavattu- vielä ja toisekseen kaikkea muuta on sitten näkynyt.
ReplyDeleteToisaalta tämähän on mukavaa seikkailua kun ei aina tiedä, mitä vastaan tulee noilla ötökkärintamilla. Kuvien ötökät saisivat rantautua tänne ihan milloin vain. Mieluummin ne kuin torakoita.
Kiinalainen täidenkarkoitusresepti: Kastele hiukset ja päänahka vahvalla MaoTailla ja kääri pää elmukelmuun yön ajaksi. Saattaa jopa toimia ;).
ReplyDeleteTätä vois kokeilla jos kaikkien lähiapteekkien täishampoovarastot ovat tyhjiä.
Eilen tänään huomenna, joo, ne todella haastavat, psykologista silmää vaativat tilnateet taitavat odottaa ihan tuossa nurkan takana... Ja toisaalta täällä ulkomailla lapset elävät aika valvotusti ja toisaalta joutuvat "ymmärtämään" enemmän. mutta mielenkiintoistahan tämä vain on. Olemme miehen kanssa elämässämme, toistaiseksi ainakin, säästyneet suuremmilta tragedioilta.
ReplyDeleteMorso, juu, noi elikot ovat vertaansa vailla tuossa sivupiirongin päällä. Vaan auta armias jos olisivat eläviä!
Timjamii, ja ensi kerralla sanot miehelle, että joustavia ovat! Tulivat kotiin täälläkin ihan repussa, sellaisenaan likapyykin keskellä. Ja jos jokin heinä on hieman vinossa, niin en minä ainakaan sitä huomaa koska en ole biologi.
Hietzu, jos jostain löytäisin kurssin jolla noiden solmimista opetetaan niin menisin heti. Eivät vain taida täkäläiset ymmärtää taitonsa todellaista arvoa. Myytiinkin pilkkahinnalla.
Nina, kiitos ja nautinnollista viikonloppua teillekin!
Merja, juu, unohdin vallan listalta ne ihosyöpäläiset, joiden nimen olen jo unohtanut. Ihan kotiinkuljetettuna saimme! Pikkuserkku toi Italian-tuliaisina Pariisiin, reppana nuori reilaaja. Mutta tämä vaiva on onneksi hoidettavissa ja näkyvä. Musta pahempaa ovat loiset joita varsinaisesti ei näe, tuntee vain, kuten ne ihosyöpäläiset.
Pikkujutut, odotas vain, hehe.... Ei vaan, kellekään en näitä toivo! Vaan taitavat olla varsin kansainvälisiä, kun muistelen mitä kaverit viime kesälomalla puhuivat.
Suzhouren, ja sitten meidät varmaan blogin perusteella kutsutaankin lastensuojeluviranomaisten pakeleille heti kesäloman aluksi. Mies tuossa huikkasi, ettei siihen sitä paitsi kannata "kallista" mao taita käyttää, edulliempi er guo tong kelvannee meidän pimuille...
Miten se aina meneekin niin, että kun äiti-ihminen saa hieman lomailla niin johan on paluu arkeen kaikilla mausteilla aina edessä. Välillä on itsellä iskenyt jo reissun aikana tunne, että kannattiko nyt lähteä, kun sitten se arkitiputus kihoineen ja täineen on niin iso. Vaan kyllä ne on kontrastit jotka kannattaa! Tahdon nähdä lisää reissukuvia! T2
ReplyDeleteKuiviin hiuksiin hoitoainetta ja sitten täikammalla läpi. Täi ei pysy kiinni liukkaassa hiuksessa. Sitten vasta täipesu ja taas täikammalla läpi. Kuivakampaus lisäksi, pääalaspäin ammeen päällä ja kammala läpi. Tsemppii. Ihan karsee homma koska erittäin todennäköisesti se ne tulee koko perheelle.
ReplyDelete