Unescon maailmanperintökohde Anhuin vuorten syleilyssä, kylistä kaunein ja perinteisin. Pahat henget loitolla pitävä peili ripustettuna jokaisen kodin ulko-oven päälle, käppyräiset räystäät ja tyylikkäät mustat koristemaalaukset pakottivat kameran räpsimään jatkuvalla syötöllä.
Päivällä kymmenet turistibussit toivat kapeille kujille ihastelijoita, joiden kylän pääsymaksuilla näitä satoja vuosia vanhoja taloja hienovaraisesti ylläpidetään. Hiljaisemmat sivukujat täyttyivät piirtelevistä taideopiskelijoista, joiden tussitöissä jokainen talon väkkäräinen yksityiskohta oli tunnollisesti kopioitu.
Illan hämärtyessä katosivat ihmismassat lähikaupungin suuriin hotelleihin ja me saimme Hongcunin hiljaisuuden itsellemme. Nautimme illalliseksi bambunversoja ja munakoisoa lammen rantaravintolassa. Ihmeellisesti vältyimme kanavapulahdukselta kujien mutkissa vaikka seikkailimme syvässä pimeydessä mukulakivikatuja kompuroiden takaisin majataloomme. Herätäksemme taas suloiseen aamuun.
Kaunista, niin kaunista. Ihana alkuillan valo.
ReplyDeleteKiitos kauniista kuvistasi.
ReplyDeleteOi miten ihania kuvia!
ReplyDeleteLove theese pictures and that Place, thank´´s again :)
ReplyDeleteAivan ihanan näköinen paikka. Voi että tämä on sivistävää käydä täällä sinun luonasi vieraisilla, aina opin jotain uutta. Mutta tuonne, tuonne voisin koska vaan mennä.
ReplyDelete