Pitkäikäisyyden temppeli näytti olevan hieman syrjitty. Olin lähes ainoana siellä ihastuttavia pieniä temppelirakennuksia tutkimassa. Yleisön suosion hiipumisen toki ymmärrän, olihan tuo hieman muista turistinähtävyyksistä syrjässä eikä Buddhaa voinut kumartaa ja palvontaan keskittyä kuin kahdessa rakennuksessa. Lisäksi ympärillä kohosi toinen toistaan rumempia kerrostaloja ja kehä 3 humisi aidan toisella puolen. Millaistakohan meininki oli rakentamisen aikoihin, 500 vuotta sitten? Kavioiden kopinaa, prinsessoja ohikulkumatkalla kohti kesäpalatsia, auringon paistetta ja lintujen laulua. Sellaistahan se ennen vanhaa oli, vai mitä!
Tai sitten kiinalaiset ovat kerta kaikkiaan todenneet, ettei pidempää elämää kannata rukoilla. Tuli mitä tuli.
Kauniit kuvat ja ihana teksti! :)
ReplyDeleteAah, mitkä kuvat.
ReplyDeleteTäällä elämänmeno on tuli mitä tuli-mentaliteettia koko ajan.Huolestuttavaa kyllä, meidänkin perhe vajoaa samaan. Mutta kun poiskin täältä haluaa, niin pitää olla suunnitelmallisuutta. Ihanan rasittava ristiriita.
Kuvissasi on taas aivan upeat sävyt ja asettelun harmonia.
ReplyDeleteThilda, kiitos!
ReplyDeletePikkujutut, tuli mitä tuli on helppo vaihtoehto. Ja toisinaan ihan hyvä. Mutta jos tuleekin jatkuvalla syötöllä kökköä, on mielestäni silloin ihan hyvä tarttua toimeen. Mutta valitettavan usein täällä rajoitukset ylemmän toimesta haittaavat yrittämistä. Kuten monissa muissakin diktatuurivaltioissa.
Marja Bruun, kiitos kauniista sanoista. Vähän itsestä tuntuu kuin olisin erityisesti kuvasommittelussa maneerieni orja. Välillä päätän repäistä, mutten sitten kuitenkaan "osaa".
iik miten ihana oksakuva!
ReplyDeleteUpeita ja pysäyttäviä kuvia!
ReplyDelete