Joku kerta vielä rohkaisen mieleni, pujahdan muinaisen dynastian aikaiseen asuun ja tyynesti poseeraan kameralle. Kotona asetan kuvani perhealttarille, jota ohimennessäni voin sitten vilkaista ja palata muistoissani tähän kevääseen sekä Kiina-vuosiin. Montako niitä loppujen lopuksi kertyykään.
No mut siis tietty meet. Ajattele mikä hauska muisto :)) Tai entäs jos asuminen onkin pysävää :)
ReplyDeleteLähdössä, haikea mieli,uutta miettien? Tai kaikkea samalla kertaa.
ReplyDeleteTuskin Kiinaa voi unohtaa, vaikkei olisi sinun laillasi noita kaikkia upeita valokuvia ja mukavia pikkutarinoitasi.
Pujahda kuule jo vaikka heti siihen asuun - alkoi niin kovin kiehtoa sen näkeminen. :)
ReplyDeleteKannatan- sitä pujahtamista.Ratkaisujen hetket käsillä?
ReplyDeleteMizyéna, jep, olen päättänyt, että heti seuraavan kerran tällaiseen turistikohteen kuvastustudioon törmätessäni ostan kuvapalvelun. Pysyvä asuminen Kiinassa, hmm, noin ihan loppuelämäksi ajateltuna, ei kiitos. Kolme suurta syytä: 1) Todella myrkyllisen saasteilman hengittäminen käy vuosi vuodelta ikävämmäksi eli erityisesti talvisin viikkotolkulla kestävä pänsärky ja kurkkukipu ja minulla jopa hengitysvaikeudet, vain saasteista johtuen tuntuu tyhmältä. 2) Muutamia keskustan turistikohteita ja "kiinanmuurimaisemia" lukuunottamatta (ainakin Pekingissä) on hirveän RUMAA. Kontrasti esimerkiksi edellisiin kotikaupunkeihin Pariisiin, Porvooseen ja Helsinkiin on hurja. 3) Mannerilmaston haasteet: jäätävä kuiva talvi ja 40-asteinen kostea kesä eli piha on tyysti käyttämätön...
ReplyDeletePaljon on täällä hyvää ja jännää, joten ei minua vaikka puolen vuosikymmenen Pekingissä asuminen haittaisi, mutta on todella vaikeaa nähdä itseni ns. lopullisesti tänne asettumassa. On varmasti eri asia jos olisi vaikkapa rakastunut paikalliseen ja täällä olisi siten sukulaisuussuhteita.
Anonymous, haikeuttahan ja tulevaisuuden pohdintaa mulla on ilmassa aina, heh! Kiitos kauniista sanoistasi.
Kaisa, näytän varmasti!
Pikkujutut, ratkaisut ovat nyt toisten käsissä. Me vaan ollaan hiljaa, odotellaan ja ollaan tyytyväisiä että saadaan olla mukana.
Rakastan tuollaisia kuvasarjoja! Turun Logomossa oli juuri sellainen missä ihmiset poseerasi a) burleskibileissä b) jossain vanhassa miljöössä, Jaksoin seistä siinä ikuisuuden. Kuvata ei saanut, muuten olisinkin siitä postannut.
ReplyDeleteMee nyt pousaan, mee, mee!