Olen liittynyt maailmanlaajuiseen äidit jumppasalin laidalla -kerhoon. Vielä edellisenä kouluvuonna esikoinen suorastaan vihasi yläastelaisille pakollista wushua. Mutta ystävien innoitamana on hän nyt suorastaan hurahtanut tuohon hyppelyyn, viuhtomiseen, pyörimiseen, heilumiseen, musiikittomaan tanssiin. Jopa tänään, lomapäivänä pikkusisaruksien vain lukiessa sarjakuvia sohvalla, hän osallistui parituntiseen ylimääräiseen harjoitukseen.
Ylpeänä hän kertoo kuinka wushu on "art of not fighting". Ja minä ylpeänä äitinä seurasin harjoituksia salin laidalla ja annoin kameran laulaa. Ihana lomapäivä!
Olenkohan ajasta jäljessä, kun en tuntenut käsitettä wushu. Onneksi on google ja sieltä löytyi tieto, että lajia harrastetaan Suomessakin. On seurat ja kaikki.
ReplyDeleteKokemuksia on salin laidalla tai oikeastaan oven takana istumisesta. Tytär harrasti balettia lukioikään asti ja totean vain, että monet sukat ja tumput kudoin odotellessa.
Et ole turhasta ylpeä, kun isosisko on noin innostunut wushista.
Voimakkaan näköistä touhua! Minä olen miettinyt, jotta menisinkö kokeilemaan Tai Chitä tuohon järvenrantaan. Su- aamupäivisin olisi ilmainen ryhmä. Vähemmällä miettimisellä sais kyllä enemmän tehtyä...
ReplyDeleteKivoja muuten nuo temppelikuvat! Niistäkin tulee yks "miettiminen" mieleen, nimittäin olen jahkannut, että maalaisinko kaksi sivupöytää/tasoa tuolla punaisella.
Hohhoijaa, mikä saamaton nahjus mun nahkoihin on pesiytynytkään...
Lempi Sveitsistä
Hienot, voimalliset kuvat!
ReplyDeleteKummitäti ihailee!
ReplyDeleteT2
Marjatta, no enpä minäkään wushua tuntenut ennen Kiinaan muuttoa. Tarkennukseksi mainittakoon, että tämä esikoisen koulun opetusohjelmaan kuuluva on nimenomaan sellaista "taidewusua", jossa ei kamppailla, vaan keskitytään fyysisen liikeen esteettisiin arvoihin.
ReplyDeleteLempi, ei ijhan toivoton saamaton nahjus kuitenkaan, koska sentään suunnittelet asioita ja kommentoitkin! Nyt vain pöytiä maalaamaan, se on hauskaa puuhaa, terapeuttistakin.
Piilomaja, kiitos. Aika tyypillisiä Vilijonkan otoksiksi.
T2, kerroin terveiset, tyttö naurahti. Sitten kerroin sun uudesta villityksestä ja hän naurahti toistamiseen, ihailun väre siinäkin taisi olla.
Tulin lukemaan kommentteja ja lisään vielä, että ihailen vielä valokuviasi. Taitavia kuvakulmia ja niin on aina!
ReplyDeleteOnpa hienon näköistä!
ReplyDeletehalauksia alkaneen kevään vaaleanvihreydestä
Eipäs vähätellä siellä.
ReplyDeleteSaattavat olla tyypillisiä mutta jostakin se liikkeen tuntu tulee. Alin on suosikki. Lentävä lapsi.
Hienon näköistä! Täällä on tarjolla vaan tennistä, lentopalloa, uintia yms länsimaista, niin ja tietenkin krikettiä.
ReplyDeletePiilomaja, alin oli myös esikoisen suosikki!
ReplyDeleteKristiina, niin on, hienoa kotimaahan integroitumista mm.