Aivan ensimmäisenä ujuttautui mieleen näkymä elohuoneesta, jossa kesän kirpparilöydökset odottelevat loppusijoituspaikkojaan. Sulassa sovussa, viileän tyyninä. Taas ja taas karkotin mietteet, päätin olla ajattelematta edes lampun arvoituksellista menneisyyttä.
Mutta jälleen palasivat pohdinnat väsyneeseen mieleeni. Ne kohdistuivat lamppuun, sen loiviin muotoihin, kaariin jotka päättyvät loiviin kulmiin. Niitä pohdin, lampun kaaria, kunnes nukahdin. Miten ihmeessä voi yksi romu valaisin olla näin vaikuttava?
On kyllä melko metka lamppu.
ReplyDeleteSaattaisi mietityttää muakin.
Viime yönä mua valvotti se, että mietin miten mun mieheni pysyy hengissä tuollaisilla elintavoilla.
Eilen korjasi tietokonetta taas klo 2.30 asti, sitten tuli nukkumaan(jolloin taas minä valvoin tunnin, pari) ja heräsi sitten taas 6.30. Ja lähti töihin klo 8.Ja tuli klo 18.50.Ja varmaan taas valvoo tänä yönä.
Hei Larissa Ihatsu, kiitos viimeisesta. Odotellen sita Larissa Ihatsu postausta, siita kun on jo 20 vuotta ja ylikin, etta mika se tarinan ydin olikaan...terveiset helteiseta Hanoista, myos Sille Oikealle, meilla viela yli 80 paivaa, ennen kuin Se Oikea tulee kotiin!
ReplyDelete