Olen välttynyt keskenmenon kokemukselta. Siitä kiitos sattumalle, vartalolle, Jumalalle ja vielä kerran sattumalle.
Joitain päiviä sitten havaistin juuri ennen liiskaamista maassa linnunpoikasen, kuolleen, pienen ja hiljan henkensä menettäneen. Voi tuota pientä. Mietin keskenmenoja, ystävättärieni kokemuksia, ja tarkastelin tuon olennon maallista jäämistöä.
Niin surullista. Milloinkahan raaskin tuon haudata? Mahtuisiko tulitikkuakiin? Olen ihan pihalla. Laulammeko Levon hetken vai olemmeko vain hiljaa?
-----
What to do? Sing a psalm? Just leave him?
I remember all my friends miscarriages. I feel so sad, so helpless.
Onpa hän pieni ja hento. Toivottavasti ei kärsinyt. Nuo untuvat päässä ja selässä ovat melkein liikaa. Niin kauhean suloinen.
ReplyDeleteMutta luonnossa tapahtuu kaikenlaista. Jotkut eläimet tappavat omia poikasiaankin, väittää luonto-ohjelma. Olen miettinyt joskus että "hautaaavatko" eläimet kuolleita lajitovereitaan? Jos kissalta kuolee poikanen, mitä se tekee sille? Ei tietysti laula virttä, mutta viekö jonnekin vai jättääkö silleen?
Violet, nyt muistinkin kaksi juttua luonto-ohjelmista. Yhdessä näytettiin norsujen jäähyväisrituaaleja. Lauma kerääntyi kuolleen ympärille ja tömisteli. Se oli näyttävää.
ReplyDeleteToinen jännä juttu oli simpansseista. Vuosia laumaa seurannut kamera talletti aikuisen simpanssin surun äitinsä kuoltua. Rahtasi ruumista päiviä mukanaan. Lauman siirtyessä eteenpäin, ei tuo mammanpoika kyennyt jättämään äitiään, vaan kuoli lopulta isekin suruun.
Onpa se rääpäle. Kuitenkin jollain tavalla aika rauhallisen näköinen. Lapsena haudattiin kaikki linnut, hyönteiset ja muurahaiset, jotka hengettömänä löydettiin. Silloin kyllä laulettiin aina:)
ReplyDeletemoi. Aloitan uuden blogin kunhan jaksan. Kiva kun käyt vanhassa katsomassa..
ReplyDeleteKiinnosti tuo radiolainaus. Mitä siellä sanottiin?
t. aino
Oikeastaan meilaatko matkallamaailmalla@yahoo.com
Mä olen nähnyt tuon samaisen simpanssidokkarin. Se oli kyllä erityisen hyvä dokumentti, ja jäi hyvin mieleen.
ReplyDeleteMuistan huvittuneeni siitä, että yksi ohjelman tyttösimpansseista muistutti täsmälleen eleiltään, olemukseltaan ja ilmeiltään meidän teini I:tä, joka silloin oli 4-vuotias.
Mulla ei ole myöskään yhtään keskenmenoa, ellei sitten niin alkuvaiheessa etten ole huomannut itse.Olen suunnattoman kiitollinen.
Lähipiirissä on yksi kohtukuolema, kuolleen lapsen synnytys ja se kyllä riipaisee.
Voi pientä lintua. TUlee mieleen se kansanlaulu: "pii pii pikkuinen lintu, paleltaako jalkojas..."
Tuohon keskenmenoon vielä piti sanoa että mulla oli keskenmeno näiden kahdne muun raskauden välissä. Ehdin nähdä ultrassa jo sykkivän sydämen, mutta viikkoja oli silti vain n. 10 kun keskenmeno tuli.
ReplyDeleteKun kerron siitä rehellisesti ihmisille ettei se tuntunut minusta oikeastaan miltään, niin minua katsotaan kummasti ja varmaan pidetään kylmänä ihmisenä. Mietin itsekin että miksei se tuntunut missään.
Olen keksinyt kaksi selitystä, ehkä jompi kumpi on oikea:
- uusi raskaus alkoi ehkä hiukan liian aikaisin eli en päässäni ollut ihan valmis siihen vielä (vaikka olin itse lopettanut pillerit)
- juttu olikin niin paha minulle, että alitajuntani sanoi "ei se ole mitään" jotta ei sattuisi liikaa.
Oli miten oli, en osaa tuosta tapahtumasta kertoa mitään kovin dramaattista. Se oli vain yksi asia mikä minulle on tapahtunut. Kuukauden parin päästä tulin uudelleen raskaaksi.
Voi reppanaa. Olipa hanen taipaleensa lyhyt. Toivottavasti aitinsa ei kauaa sure havinnytta poikastaan.
ReplyDelete