Muutama päivä sitten ystävä toi löytämänsä mekon kuopukselleni. Sehän oli SE! Ja mitä tuumasi lahjan saaja: "Yäk." Se siitä suloisesta näystä, vaalea ja kovaääninen kesätyttöni hieman räväkkänä keijuna. Onneksi minä ja ystäväni tiesimme kumpainenkin, että vähintään lahja sopii seinälle koristeeksi. Ripustin raitaihanuuden ensimmäiseen näkemääni koukkuun ja siinä se on nyt ilahduttanut Hellun asukkaita.
Mitä tuumaisi kuopus aamulla: " Ihana! Haluan tuon päälle syntymäpäivänä. Juhlissa."
Mahtavaa, tyylikasvatus ei olekaan vielä myöhäistä viikon kuluttua neljä vuotta täyttävän tytön osalta! Tekniikka on tärkein: ei liian selvää ylipuhumista vaan vaivihkaista totuttamista. Sen kun muistaisi.
Hehehe, noinhan se menee. Samoin kun kehumisella saa enemmän hyvää aikaiseksi kun torumalla tai kieltämisellä. Saa olla aikamoinen psykologi lasten kanssa :D
ReplyDeleteHihii, täälläkin nauretaan tuolle suggestopediselle vaateasettelulle.. Pitääpä soveltaa tätä ajatusta meidänkin lapsiin. Onnistuisiko syömisten kanssa samalla tavalla?? Laitanko porkkanoita roikkumaan pöydän yläpuolelle?
ReplyDeleteTeilläkin vietetään elokuun alussa synttäreitä :) Meidän pikkuprinsessa täyttää 4vee 6. elokuuta. Juhla-asuvalinta on aloitettu joulukuussa. Mitenköhän monta kertaa mieli ehtii vielä muuttua ;)
ReplyDeleteihana mekko!
Ihmeen hieno sattuma, vaiko vain sitä että ystäväsi tuntee makusi noin täysin.
ReplyDeleteTykkään mekosta myös kovasti!
Ostin matkalta lapselleni tuomisiksi pienen valkoisen nahkakukkaron ja ruskean pellavahameen. Sitten ajattelin, että hän ei varmaan näe niissä mitään, joten menin ja ostin vastoin omaa makuani vielä minni-t-paidan ja punavalkoruutuiset biginit, joista arvelin hänen pitävän kovasti. Vaan miten kävi; hän jätti biginit ja paidan tuskin huomiotta, mutta tykästyi heti hameeseen ja kukkaroon. Meilläkään ei siis olla ihan vielä täysin mettässä tyylikasvatuksen kanssa.
Ne naiset ja niiden vaatteet. Ihmeellistä kuinka juuri tytöt ovat jo pienestä niin tyylitietoisia, tarkkoja. Vaikka itsekkin tykkään vaatteista kovasti, jokus lasten vaatteiden kanssa pelaaminen alkaa rasittaa. Kuka oikeasti vaihtaa vaatteet 6-7 päivässä? Siis joka kerralle eri mekko? Mitä en minä ainakaan, en koskaan en!
ReplyDeleteNiin juu ja minun lapsillani on tosi outo tyylitaju, tai sen puute. Ei aina mene yksiin minun tykkäämisieni kanssa, joskus tapellaan, joskus en jaksa ja lapset ovat hullunkurisesti pukeutuneet sitten.
Ihanasti teillä kävi mekkosen kanssa, kerrassaan mainiota että ystävät tuntevat noin hyvin. Itse olen hyvien hyvien ystävienikin kanssa joskus aivan hukassa, mistä ne esim. vaatteissa tykkäisi?! Tosin ehkä siinä auttaisi se jos maut olisivat kuin yksi yhteen, tykäisi samoista jutuista...
Marita, minä kehun liian vähän lapsiani. Pitää petrata siinäkin. Huokaus.
ReplyDeleteMerja, loistoidea, suggestopedinen vihanneksiensyntikurssi! Ei tekisi pahaa täälläkään. Perustetaan nirsojen lasten vertaistukiryhmä.
Ipi, toivon kovasti kuopuksen pysyvän ajatuksessaan myös syntymäpäivänä, ettei sitten ole yhtäkkiä sitä mieltä, että lemppari t-paita ja shortsit ovat täydellinen asu...Niinkin voi käydä. Tilannehan on loistava jos tyttäresi arpoo vain eri mekkojen välillä.
Liivia, mitä tuliaistarinastasi opimme? Luota omaan makuusi! Mutta eihän noista pienistä ihmisistä koskaan tiedä.
Tiuku, minäkin olen vaihtanut vaatteita useamman kerran päivässä lapsena. Samoin tekee nyt viisi vuotias kummityttöni. Omani eivät moista harrastusta ole keksineet. Pikemminkin ongelmana on keskimmäisen pukeutuminen, sillä hän haluaisi pitää samoja vaatteita aina vain eikä pestä saisi välillä laisinkaan. Ne kun ovat niin ihanan pehmeät ja pesussa muuttuisivat taas koviksi...
juuh, minä vaihdan näin aikuisenakin välillä moneen kertaan kuteita pitkin päivän..jos eivät "tunnu oikeilta".
ReplyDeleteOlen päässyt lasten vaatteiden kanssa tänne asti (9 ja 6-vuotiaat) ilman oikeastaan minkäänlaista nurputusta vaatteista.
NYT vasta melko hiljan on alkanut sellainen että pienempi haluaisi jotakin idioottimaisia kenkiä missä on rullat pohjissa (ei tule saamaan) ja printtipaitoja (voi saada, riippuu kuvasta).
Isompi on niitä jotka pukeutuvat uimarannallekin tiukasti sukkiin ja pitkiin housuihin ja pitkään paitaan. Olen antanut pukeutua, sillä jos hän tuntee olonsa näin paremmaksi niin anti mennä. Mikäs minä olen sanomaan että "sinun on kuuma, kyllä äiti tietää". Näyttäköön sitten englantilaiselta turistilta, ei se niin vaarallista ole;-)
Violet, printtipaidat ovat tosi vaikeita. Havoin tyylikkäitä, mutta kovasti oli esikoinen mielissään saadessaan High school musical -paidan. Kauankohan se kuva siinä vaan pysyy? Ne rullakengät ovat vissiin aika vaaraliset, jostain kuulin. Ei kannata. Porvoossa en niitä ole nähnyt, on liialti mukulakivikatuja!
ReplyDeleteOlipa hyvänmielen tarina, jossa oli peräti kaksi onnellista loppua :). Ihana mekkonen!
ReplyDelete