Aika on kuin pysähtynyt. Ystäviä on kyllä vieraillut, itsekin olen poikennut kaupungissa pyykillä ja ruokaostoksilla, mutta kaikki elämä siinä välissä on kuin pelkkää leijuntaa.
Yksi lapsi rakentaa salaista majaa (mielestäni taloa) metsään, toinen on uppoutunut ensimmäisen vakoiluun sekä lukemiseen (vaikka väittää vähän väliä, ettei halua oppia lukemaan sujuvammin, selitä siinä nyt ettei siltä oikein voi välttyä) ja kolmas häärää pitkin poikin sekä nautiskelee mielikuvitusmaailmastaan prinsessa Ruususen huoneessa "oma talossa". Krokettia, soutukoulua, veneajelua. Jäisiköhän näistä päivistä lasten muistiin mielikuvia loputtomista kesäpäivistä?
Ainakin on kiireetöntä ja leppoisaa. Päivän ainoa hoppu on kääntää muurikkalettu ajoissa ennen mustaksi kärventymistä! Nam.
------
Quiet days. No hurry, no timetables, just simple fun: Inna is building a cottage in forrest, Alva is reading Asterix, Cilla thinks she a princess and everybody are here to serve her... I feel the family is happy now and hope children would remember these days later as well! Today is the last day all family together since Monsieur flights back to Beijing tomorrow. We'll see how I will manage to keep on the same atmosphere alone!
Kuulostaa hyvältä. Vielä tämä viikko töitä ja sitten pääsen nauttimaan samaisesta joutilaisuuden tunteesta. Haikeudella muistelen omia lapsuudenkesiä, kun kesä jatkui ja jatkui niin ihanan pitkään. Ja toivon samanlaisia kesiä omillenikin, että mielekästä tekemistä riittää ja kesäloma on sellainen loma jota aikuisena kaiholla muistelee. Mielyttävää kesää koko perheellesi.
ReplyDeleteIhanalta kuullostaa. Voin oikein kuvitella tunnelman.
ReplyDeleteNauttikaa !
Aivan ihania kuvia muuten!Venetsiassako matkallanne otit?
taivaanrannanmaalari, olenkin ihmetellyt milloin kesistä ja joululomista tuli lyhyempiä. Ehkä joskus 16-kesäisenä, kun alkoi ymmärtää kalenterin päälle ja vähintään osa kesästä meni kesätöissä. Mainiota lomaa teillekin!
ReplyDeleteM'man, nautitaan juu. Kuvat tosiaan näpsäsin matkallamme Firenzessä. Jotenkin innostuin varjoista ja muusta yksinkertaisesta, enkä näitä ole mitenkään käsitellyt jälkikäteen. Otin nämä jossain vanhassa talossa...ei oikein nuo nimet pysy päässä!
Juuri sellaisen ajattoman kesän haluaisin minäkin lapsilleni suoda, ei mitään ryntäilyä nähtävyydestä toiseen vaan pikemminkin leppoisaa liukumista "sisäisestä nähtävyydestä" toiseen:)
ReplyDeleteSoisin sen itsellenikin mutta jotenkin se "käytännöllinen ihminen" minussa panee hanttiin...
Mutta tota....eikö nuo teidän plikat tappele keskenään? Minä kaipaisin niin kovin juuri tuota että lapset keskittyisivät toistensa piikittelyn sijasta omiin pikku puuhiinsa...
ReplyDeletemeillä on nyt muutaman kuukauden ollut tällä saralla aika hemmetin hankalaa. Pojat eivät tunnu voivan olla samassa huoneessa, samassa autossa, samalla maapallolla.
Neidonhiuspuu, tarkemmin ajatellen minun ajaton kesä menee tiskatessa. Vihaan käytännön minääni, mutta yritän kovasti muuttua hieman "helpommaksi".
ReplyDeleteViolet, ai tappelevatko? Tytöille tpilliseen tapaan ovat aivan hirviöitä toisilleen puheissaan. Usein sanonkin heille, etten ymmärrä mistä syystä he ovat niin ilkeitä toisilleen. Nyt onkin ollut aivan ihanaa muutama päivä kun jokainen on ikäänkuin löytänyt paikkansa tontilla. Tilanne muuttunee jo tänään miehen lentäessä pois ja kaverit kaupungissa tulevat mieleen.
Meidän pojat eivät selvästikään ole löytäneet paikkaansa tontilla;-)
ReplyDeleteToivottavasti jotakin tapahtuu tai toivottavasti osaamme tehdä jotakin. En kovin kauan enää jaksa näin.
Meidän vanhempienkin sietokyvyissä on eroja. Minä ainoana lapsena en ole tottunut jatkuvaan riitelyn ja mieheni, kahden veljen kanssa kasvaneena on meininki ihan normaalia. Ja sitten hän osaa kumman hyvin ohjata riitelevät/toisilleen kateelliset/nälvivät lapset toisiin ajatuksiin. Minä keskityn lähinnä komentamiseen ja korvieni sulkemiseen. Paljon löytyy parannettavaa itsessäkin.
ReplyDeleteMutta kamalinta on tosiaan riitely, kun omat kullannuput haluavat antaa toisensa adoptoitavaksi. Sellaista meillä ajoittain jankutetaan.
Yritä jaksaa, ehkä huominen o parempi! Jari Sinkkonen on muuten meidän perheen kasvatusguru, etenkin mieheni lukee hänen teoksiaan kuin raamattua. Ihan hyviä vinkkejä vanhemmuuteen ja jaksamisen ylläpitoon.
Aivan sama meillä: minä ainut lapsi ja mies 5-lapsisesta perheestä. Ja sietokyvyssä ja ymmärtämisessä eroa.
ReplyDeleteSinkkosella ON hyviä ajatuksia, mutten saa toteutettua mitään käytännössä.
Juuri eilen Puhdin kanssa puhuimme näistä. Minä olen suurperheestä, Puhti ainoa lapsi, mutta nyt suurperheellinen. Kuin yhdestä suusta totesimme, että suurperheessä kasvaminen ei tosiaan ole tae sosiaalisuudesta, melkein päinvastoin.
ReplyDeleteItse kaipasin silloin ja kaipaan yhä hurjan paljon yksityisyyttä, ja usein toivoin olevani ainut lapsi. Enkä vieläkään kaipaa paljoa väkeä kerrallaan ympärilleni, ja olen yliherkkä äänille. Johtuu juuri siitä, että elin erittäin äänekkäässä perheessä 18 vuotta.
Ihanat kuvat!
Mutta miten melukylä ympärillä lapsena saattaa vahvistaa esimerkiksi keskittymiskykyä. Mieheni ei tunnu häiriintyvän mitään, lukee/miettii mitä lystää vaikka tekohengitystä vieressä annetaisiin. Minä taas vaadin täydellistä yksinäisyyttä vähintää kuudeksi tunniksi edes hieman työskennelläkseni. Totuinhan jo varhain avainkaulalapsena hiljaisuuteen ja tyhjään taloon. Nytkin nuo sidottavat kirjat odottavat tekijäänsä, mutten tiedä uskallanko aloittaa, sillä joku saattaa tarvita ja häiritä, kumminkin käy niin.
ReplyDelete