Eilen alkoi tuolla suuremmassa kotikaupungissamme Pekingissä ajorajoitukset ilmanlaadun parantamiseksi. Mahtavaa, muutamien seuraavien viikkojen aikana puolison keuhkojensaastutus on vähäisempää.
Vaan vaikuttivat hänenkin arkeen rajoitukset, sillä tänään ei meidän auto sitten inahtanutkaan, vaan kuski sai vapaapäivän, vastaavasti sekä sukkulabussi että taksi yhden asiakkaan lisää. Liikenne oli kuulemman todella sujuvaa!
Mutta millään rajoituksilla ei Peking saavuta Porvoon hiljaisuutta, oikeammin öistä kuollutta tunnelmaa.
Ajoin eilen puolen yön jälkeen keskustasta mökille. Asfalttitietä koko matka (22km), paljon kyliä ja risteyksiä matkan varrella. Vastaan ei tullut ainuttakaan autoa tai moottoripyörää. Sain koko tien itselleni.
Kaupungissa näin toki yhden pariskunnan, jolle ei meinannut jalkakäytävän leveys riittää ja kylään saapuessani tiellä leikkivät kaksi angorakissaa. Siinä kaikki havaitsemani elämä.
Tuntui todella hiljaiselta palata tyhjään, hiljaiseen mökkiin. Toisaalta, mahtavan rauhallista. Balassin säilyttäminen on tärkeä taito!
Mä niin janoan enemmän kuvia teidän ihananaakin ihanammasta mökistä!
ReplyDeleteSinulle on jotain blogissani!
Tuonnehan voisi nukahtaa! Levollinen näky.
ReplyDeleteKyl on kauniit sävyt mökkimakkarissanne!
ReplyDeleteHiljaista täälläkin, eniten eloa yläilmoissa; yks helikopteri pörrää joka päivä, lentokoneitakin menee, ja raakkuvia lintuja.
Ilmeisesti jatkatte vielä suomi-lomaa, vaikka puoliso on jo palannut suureen maailmaan?
Olisi mukava kuulla lisää miehesi kommentteja Pekingin viimeisistä hetkistä ennen olympialaisia! Miten ilman puhdistuminen ja liikenne toimii todellisuudessa, millaisia muita rajoituksia olympialaiset tuovat tullessaan? Palaatteko itse ennen kisoja takaisin?
ReplyDeleteBlogissani olisi Sinulle jotain. :)
ReplyDeleteHyvää kesän jatkoa!
t. vakiolukijasi
Joo, teidän kesäpaikka on kyllä aivan ihana. Tosiaan tekee mieli kömpiä nukkumaan tuonne. Rauhallista.
ReplyDeleteMaritalle ja Ruiskaunokille lämpimät kiitokset!
ReplyDeleteMaijja ja Isoinpapu, niin siellä onkin ihana nukkua. Sen huomasivat myös keskimmäinen ja kuopus, jotka valtasivat sängyn tänään. Minä taidan nukkua patjalla lattialla, sillä noiden kahden potkittavaksi en mene!
Suzhouren, palaan lasten kanssa Pekingiin vasta lähempänä koulujen alkua, jolloin kisat ovat juuri loppuneet. Haluan olla mahdollisimman pitkään Suomessa ihan lasten kulttuuri-identiteetin ja suomen- ja ruotsinkielen vuoksi. Ja kun ei oikein olla urheiluimmeisiä...