Auringonpimennys? Who stole the sun?

En ole muistanut koko kesänä ostaa aurinkorasvaa, mutta emme myöskään ole palaneet. Auringonotto oli eilisen leikin teemana ja se sujui loistavasti, kunhan ensin peiteli itsensä lämmittävillä pyyhkeillä...


Rannassa vieraillut joutsen jätti tervehdykseksi Cillalle yhden sulan. Kauniin ja valkoisen.

Yön pimeinä tunteina

Yleensä nukahdan välittömästi pään tyynylle laskettuani. Joskus, todella harvoin, odottelen unta vartin tai enemmänkin. Näin kävi muutama ilta sitten. Vaihtelevat asiat pyörivät mielessä, eivät antaneet rauhaa. Päätin olla ajattelematta, miettimättä mitään. Lakaisin ajatukset pois, yritin sulkea niiltä paluutien, mutta aina vain palasivat mokomat.


Aivan ensimmäisenä ujuttautui mieleen näkymä elohuoneesta, jossa kesän kirpparilöydökset odottelevat loppusijoituspaikkojaan. Sulassa sovussa, viileän tyyninä. Taas ja taas karkotin mietteet, päätin olla ajattelematta edes lampun arvoituksellista menneisyyttä.


Mutta jälleen palasivat pohdinnat väsyneeseen mieleeni. Ne kohdistuivat lamppuun, sen loiviin muotoihin, kaariin jotka päättyvät loiviin kulmiin. Niitä pohdin, lampun kaaria, kunnes nukahdin. Miten ihmeessä voi yksi romu valaisin olla näin vaikuttava?

Mies talossa / Man in the house

Se Oikea on niin kaukana, etten uskalla edes laskea kuinka monta tuhatta kilometriä on välillämme. Onneksi enää neljä yötä ja saamme hänet tänne taas.


Keskimmäinen on pitänyt huolen, ettei talo vallan isännättä ole. Varahenkilönä toimii Harry Potter! Vähän on hissukka eikä ollenkaan niin karvaisen pehmeä kuin Se Oikea, mutta kohtuullisesti olemme pärjänneet. Ei eripuraa.

--------

It feels a bit lonely to be in Finland without husband. I do not have even encourage to count how many kilometres there is between us. But we are lucky, the middle daughter made a man to the house, Harry Potter. He sure is easy going man, a little boring, but does not fight with me. I'll survive to Friday when the real one arrive.

Kasvatuksesta

Kirpputorin näyteikkunassa roikkui viehättävä, hieman retrohtava mekko. Kuinka viehättävältä kuopus siinä näyttäisikään! Vaan ennen kuin ehdin seuraavan kerran seudulle oli mekko sujahtanut toimeliaamman ohikulkijan laukkuun...


Muutama päivä sitten ystävä toi löytämänsä mekon kuopukselleni. Sehän oli SE! Ja mitä tuumasi lahjan saaja: "Yäk." Se siitä suloisesta näystä, vaalea ja kovaääninen kesätyttöni hieman räväkkänä keijuna. Onneksi minä ja ystäväni tiesimme kumpainenkin, että vähintään lahja sopii seinälle koristeeksi. Ripustin raitaihanuuden ensimmäiseen näkemääni koukkuun ja siinä se on nyt ilahduttanut Hellun asukkaita.

Mitä tuumaisi kuopus aamulla: " Ihana! Haluan tuon päälle syntymäpäivänä. Juhlissa."

Mahtavaa, tyylikasvatus ei olekaan vielä myöhäistä viikon kuluttua neljä vuotta täyttävän tytön osalta! Tekniikka on tärkein: ei liian selvää ylipuhumista vaan vaivihkaista totuttamista. Sen kun muistaisi.

Kesäaamun valssi

Sain Ranskan muuttokuormasta haettua sohvamme sekä sohvapöydän virkaa jo 14 vuotta hoitaneen matkalaukun. Kuin taika-iskusta muuttui Hellu kodikkaaksi, meidän ikiomaksi mökiksi. Esikoinen tuumasi tavarat nähtyään: "No nyt näyttää tutulta ja kivalta." Symbolisesti siirsin samalla elämämme tänne mökille, sillä matkalaukussa säilytetään perheemme valokuvia. Ainakin 30 kiloa muistoja!


Tytöt tuntuvat asettuneen kesänviettoon hyvin. Hellun yksinkertaisuus ja (vielä) tyhjyys ruokkiin luovuutta. Tanssi vastamaalatulla lautalattialla, kaikkialle levittyvät barbieleikit, prinsessa Ruusus-piirrokset täyttävät nämä kesäiset päivät.


Kaunista päivää kaikille! Pistäkäähän tanssiksi jollette muuta tekemistä keksi.

Tunteilua

Olen välttynyt keskenmenon kokemukselta. Siitä kiitos sattumalle, vartalolle, Jumalalle ja vielä kerran sattumalle.

Joitain päiviä sitten havaistin juuri ennen liiskaamista maassa linnunpoikasen, kuolleen, pienen ja hiljan henkensä menettäneen. Voi tuota pientä. Mietin keskenmenoja, ystävättärieni kokemuksia, ja tarkastelin tuon olennon maallista jäämistöä.

Niin surullista. Milloinkahan raaskin tuon haudata? Mahtuisiko tulitikkuakiin? Olen ihan pihalla. Laulammeko Levon hetken vai olemmeko vain hiljaa?

-----
What to do? Sing a psalm? Just leave him?

I remember all my friends miscarriages. I feel so sad, so helpless.

"Rappiolla on hyvä olla..."

Matkalla kotiin Suomenlinnasta kummien luota käytiin seuraava keskustelu 7-vuotian takapenkkiläisen ja kuskin välillä:

-Äitiii, minusta on ihanaa olla vapaa Kiinassa
-Vapaa???
-Niin, kun Pariisissa ei voitu minnekään mennä itse, mutta nyt Pekingissä saadaan liikkua vapaammin.

Kyllä kirpaisi äidin sydämestä. Miten lapseni ovatkaan, ihan oikeasti, suurkaupunkielämän kokeneet? Vai voiko olla niin, että silloin olivat ihan tyytyväisiä, mutta nyt toisenlaista arkea eläessään huomaavat edellisen elämänmuodon epäkohdat paremmin?


Lapset ovat sopeutuvaisia, niinhän sitä sanotaan. Kiinassa on paljon uutta, myös leikkipuistoissa telineet ja jumppalaitteet. Tytöt tykkäävät. Mutta tämä sympaattinen suomenlinnalainen leikkiteline ei samaiselle 7-vuotiaalle kelvannut. Lieneekö ollut liian kotikutoinen tai kulunut, mutta "ihan tylsä" ainakin. Hetken jaksoimme sitä puolustaa, mutta oli kuin puulle olisi puhunut. Kuopus olisi viihtynyt leikkimässä pidempäänkin, muttei jatkuvaa kitinää kukaan kestä.

Minua viehätti laivaleikkitelineessä sekä sen "merkittömyys" eli erilaisuus että rustiikkisuus. Se oli monet säät ja leikit elämänsä aikana nähnyt ja kaikki vanhuuden rypyt olivat näkyvillä.


Vähän samoin kuin meidän Hellussa, jonka terassin lankkulattian läpi äsken rusautin jalkani. Ei hätää, ei sattunut nyrjähdystä pahemmin. Tämä rappioromantiikka lienee liikaa minullekin...

Peking & Porvoo

Eilen alkoi tuolla suuremmassa kotikaupungissamme Pekingissä ajorajoitukset ilmanlaadun parantamiseksi. Mahtavaa, muutamien seuraavien viikkojen aikana puolison keuhkojensaastutus on vähäisempää.


Vaan vaikuttivat hänenkin arkeen rajoitukset, sillä tänään ei meidän auto sitten inahtanutkaan, vaan kuski sai vapaapäivän, vastaavasti sekä sukkulabussi että taksi yhden asiakkaan lisää. Liikenne oli kuulemman todella sujuvaa!


Mutta millään rajoituksilla ei Peking saavuta Porvoon hiljaisuutta, oikeammin öistä kuollutta tunnelmaa.

Ajoin eilen puolen yön jälkeen keskustasta mökille. Asfalttitietä koko matka (22km), paljon kyliä ja risteyksiä matkan varrella. Vastaan ei tullut ainuttakaan autoa tai moottoripyörää. Sain koko tien itselleni.

Kaupungissa näin toki yhden pariskunnan, jolle ei meinannut jalkakäytävän leveys riittää ja kylään saapuessani tiellä leikkivät kaksi angorakissaa. Siinä kaikki havaitsemani elämä.


Tuntui todella hiljaiselta palata tyhjään, hiljaiseen mökkiin. Toisaalta, mahtavan rauhallista. Balassin säilyttäminen on tärkeä taito!

48h

Malttamattomat valmiina.


Vauhdikkaat matkalla.


Villit ostoksilla.


Ihanat rannalla.


Rentoutuneet aamiaisella.

Siskonpeti, kaksi vuorokautta, viisi naista, yhdeksänkymmentä keskustelua, 150 naurua.

Onnen tytöt kun meillä on toisemme.

--------

Today I am thankful to have girlfriends. We had the best possible weekend together, only us, the girls. Maybe not so wild, but relaxing, beautiful and delicious.

Sadepäivänä / The finnish summer...

Sadepäivän ratoksi viisi äitiä kokoontui suunnittelemaan edessä häämöttävää "naisten villiä viikonloppua". Syntyneestä ostoslistasta ei herkkuja puuttunut...


Seuralaisinaan äideillä oli, luonnollisesti, kymmenen keskikokoista sekä pientä prinsessaa ja prinssiä. Jäätelölahjonnalla saatiin taloon hetkellinen rauha.

Olipa mukavaa tavata niin monia kivoja ihmisiä kerralla, ilman sen kummempaa ohjelmaa ja järjestelyä, ilman syntymäpäiväsankaria tai pakettipaniikkia. Lisää tällaista!

---------

...is wet and we seem to spend most of our days inside. What a pity!

When five mothers gather together with their ten children, you can imagine how noisy it gets. Well, ice cream helped a little for a second. That's when the mothers planned their "wild weekend". I'll report about that on Monday!

Oppimisen riemua / Sisters sharing the knowledge

Lasku- ja värioppia Prinsessa Ruususen huoneessa. Kesäloman suloisia hetkiä, siskokset yhdessä, hymyt suunpielissä.

Minäkin haluaisin kyetä pysähtymään, antaa hetken viedä, olla läsnä ja nauttia siitä. Paljon on edelleen opittavaa, jotta käytännön rutiinit eivät määräisi tahtiani. Huono omatunto kalvaa, millainen vanhempi minäkin olen, kun en Monopoliakaan saa loppuun pelattua, Afrikan tähden ehkä nipin napin.

-------

I envy my girls, who enjoy the moment, who do not think what should be done next, what all they forgot to do yesterday. No, they know how to have fun and relax on holiday.

Iloisten kenkien juhla / Smiling shoes in a party

Jo matkalla palokunnantalolle niitä alkoi näkyä. Hauskoja, persoonallisia ja hyväntuulisia kenkiä. Ne viipottivat mukulakivillä vieden ystäviä ihanaan kesäjuhlaan. Mitäpä juhlista löytyi?


Morsiamen punavihreät balleriinat.


Ujot tanssijalat vanhasta kaupungista.


Hurjalla vauhdilla vilettävät lipokkaat.

Näissä häissä ei paljoa istuttu, vaan iloiset kengät veivät kansan tanssiparketille pyörimään. Kukin tyylillään ja jopa minä tanssin!

Hööö!

Tänään ei olekaan yhtä aurinkoista kuin eilen, mutta tuulivoimalla toimiva kuivuri toimii ahkeraan. Pieni tihkusade yrittää sabotoida, heikoin tuloksin. Tällaisina aamuina tulee keskimmäisen muskarissa muinoin tarttunut rallatus: "Tuulee, tuulee, syksyllä tuulee. Tuulee, tuulee, syksyllä näin."


Kalseus kääntyi voitoksi aamusaunan merkeissä. Ystävättärien seurassa luonnollisesti. Valmistautuminen iltapäivän hääjuhliin alkoi.


Vaan olihan minulla vieraana pieni hurmurikin. Saunoi kuin vanha tekijä ja jaksoi nauraakin päälle, vaikka aamupäiväunet olivat vilkkaan sosiaalisen elämän vuoksi jääneetkin väliin. Tuoksuupa saunanraikas vauva ihanalta! Parasta pitää ystäväpiiri sellaisena, että löytyy aina yksi vauva, joka voi tulla vierailulle ja sanoa: "Hööö." Satoi tai paistoi.

Hööö!!!

--------

Det blåser lite, eller mycket. Men bastu värmer på morgon och livet är härligt. Jag ska även på bröllop idag.

Toivotus

Iloisia kesäpäiviä kaikille täällä piipahtaville! On niin ihana ilmakin.

---------

Enjoy the summer, my friends!

Suorastaan riehakas illanvietto / Evening in Borgå

Tämän hauskempaa ei ole, siis puputtaa Lapinjärven maalaisleipää ja tavata läpi paikallislehden asunnonmyynti-ilmoituksia. Millaista tuolla olisi asua, millaisen kokonaisuuden tuosta saisi, olisiko tuosta mihinkään, entäs jos muuttaisimmekin tuohon kylään?

Minua vaivaa ikuinen talokuume. Kaikki kelpaisi kunhan talo on a) hyvällä paikalla b) vanha c) alkuperäiskunnossa d) halpa. Luojalle kiitos, ettei tällaisia kovinkaan usein näy, niin säästymme useilta lääkärikäynneiltä. Sydän nähkääs rupeaa hyppimään.

---------

A wild evening at mother-in-law's kitchen - reading an local newspaper and announcements of houses on sale. I just cannot get enough. I would like them all in case they were located well, old, original condition and cheap. Lucky me, it is quite rare! But I just love dreaming.

Kesäpäiviä / Summer days

Aika on kuin pysähtynyt. Ystäviä on kyllä vieraillut, itsekin olen poikennut kaupungissa pyykillä ja ruokaostoksilla, mutta kaikki elämä siinä välissä on kuin pelkkää leijuntaa.


Yksi lapsi rakentaa salaista majaa (mielestäni taloa) metsään, toinen on uppoutunut ensimmäisen vakoiluun sekä lukemiseen (vaikka väittää vähän väliä, ettei halua oppia lukemaan sujuvammin, selitä siinä nyt ettei siltä oikein voi välttyä) ja kolmas häärää pitkin poikin sekä nautiskelee mielikuvitusmaailmastaan prinsessa Ruususen huoneessa "oma talossa". Krokettia, soutukoulua, veneajelua. Jäisiköhän näistä päivistä lasten muistiin mielikuvia loputtomista kesäpäivistä?

Ainakin on kiireetöntä ja leppoisaa. Päivän ainoa hoppu on kääntää muurikkalettu ajoissa ennen mustaksi kärventymistä! Nam.

------

Quiet days. No hurry, no timetables, just simple fun: Inna is building a cottage in forrest, Alva is reading Asterix, Cilla thinks she a princess and everybody are here to serve her... I feel the family is happy now and hope children would remember these days later as well! Today is the last day all family together since Monsieur flights back to Beijing tomorrow. We'll see how I will manage to keep on the same atmosphere alone!

Rauhallisen viikon muistoja

Viime viikkoinen matka oli toiseksi paras asia tänä kesänä, ainakin toistaiseksi. Paras "juttu" on oleilu mökillä, jota edelleen hieman itsekin naureskelen, sillä olenhan aina kailottanut, etten ole mökki-ihminen.


Matkavalmistelut noudattivat jo tutuksi tullutta konseptia: en odottanut mitään, en etenkään tutkinut asioita etukäteen, niin matkalla kaikki oli vain yhtä iloista yllätystä. Konseptiin sisältyy sekin, että matkan ensimmäisenä päivänä lykkäsin miehen käteen Firenzen arkkitehtuuri- ja taidekirjan. Siitä hän sitten kertoi ensiluokkaisen oppaan tavoin tiivistetysti parhaat palat, uskoakseni oikeissa paikoissa. Sitä jää miettimään kuka tässä on insinööri ja kuka taideope...


Kahden aikuisen ollessa kahdestaan liikenteessä mahdollistuu monet arkisessa hyörinässä vain etäisiksi toiveiksi jäävät pienet ylellisyydet. Kuten rauhallinen lounas, iltapäiväkahvi ja jopa illallinnen. En halua valittaa, kuinka kauhiaa onkaan lasten kanssa, mutta faktahan on se, että kahden vilkkaan ihmisen lyöttäytyessä yhteen ja saadessa kaltaistaan jälkikasvua niin kummasti vauhtia, vaatimuksia, ääntä ja kaatuneita laseja riittää.

e
Matka pois kaikesta tuli tarpeseen, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kuva firenzeläisestä näyteikkunasta toiminee hyvänä muistutuksena siitä mikä elämässä on tärkeää.