"Hyvä-ä i-iltaa..."

Ihmeellisen tutunoloisen joulupukin lisäksi meille ilmestyi myös hiljan naftaliinista esiin kaivettu tiernapoika. Yritysmaailman saneerausinto on siis laajentutnut esittävän taiteenkin saralle. Vaan hyvinpä tuo riitti yksi mies neljän hommia hoitamaan, ainakin tässä tapauksessa.

"Kiito-os olko-ohon, kiitos olko-ohon..."

Toivotus

Jäätävät sekä kuulaat terveiset kauniista saaristosta! Piipahdimme mökkityömaalla eilen ja käynti jäi odotettuakin lyhyemmäksi. 12 vuotta vanhojen talvisaappaiden turkiksista ei pahemmin varpaiden lämmittäjäksi ollut. Ihmettelen minne maailman ääriin olen kadottanut muinaisen partioreippauteni, kun heti vain hytisen ja alan vain unelmoida kaakeliuunin lämmöstä, metsän upeudesta huolimatta. Toisaalta ihminen muuttuu ja niistä reippailuistakin on kulunut jo jokunen joulu...

----

Näin virallisen joulurauhan lähestyessä haluan toivottaa niin tutuille kuin tuntemattomillekin lukijoille, ahkerasti kommentoineille sekä hiljaisille, sukulaisille ja sukulaissieluille Rauhaisaa Joulujuhlaa!

Ihan kohta se saapuu

Aaton aattoilta, vauhdikas meininki, pääsulakkeita vaihdettu ja vuokralaisten vesiongelmia selvitelty, suruvalittelupuketti viety, rosollin pilkoin ja autoin lasta joululahjakutimen kanssa. Elämän tuntua. Kunhan talo hiljenee pikkukansan äänistä alkaa paketointi. Se onkin minusta joulussa ehkä parasta.

Aivan vielä en ole päässyt täydelliseen loma- tai joulutunnelmaan, mutta eiköhän se tästä talon rauhoittuessa. Maisemassa ei ainakaan ole valittamista!

Uusimaalla

Kylläpä täällä on pimeää! Aikaero ei meinaa tasottua millään, toisin kuin kesävalossa sisäisen rytmin saa käännettyä paikalliseen aikaan vuorokaudessa! Tänään unta riitti sentään jo yli viiteen.

Toinen suuri ihmetyksen aihe on tämä kauneus. Kun kaikkialla on vaan niin kaunista, paitsi Porvoon uudessa keskustassa, mutta sinne menoa voi välttää melko hyvin. Helsingistäkin löytyi eilisellä kierroksella hyvin paljon kaunista. Päädyinpä jalkojani lepuutellessa jopa keskustelemaan kahden toisilleen ventovieraan mummelin kanssa. Siinä kahvilapöydän ääressä esiteltiin niin koiran joulahjat kuin kehyskuntien ongelmat.

Kiva paikka tämä Uusimaakin!

Hyvästit

Tein pikaisen kierroksen kylällä joululoman aattona. Pakkasta kymmenisen astetta, töistä kotiin kiiruhtavia ihmisiä, kaduilla sekä kaunista että rumaa. Outo olo, sillä kyläläiset ovat jälleen kerran saaneet kirjeet, jo ties kuinka monetta kertaa. Sinäänsä merkityksellisiä viestejä, että niissä kerrotaan kylän purkamisen alkavan hetikohta. Tosin se hetikohta on ilmoitettu moneen otteeseen kymmenen vuoden ajan, mutta jäänyt kuitenkin toteutumatta... Kävin siis jättämässä hyvästit, joko vain joululoman ajaksi tai lopullisesti. Kolmen viikon kuluttua selviää kummaksi.

Tulevaisuudessa?

Aktiivinen joulukuu lasten konsertteineen, suurlähetystön itsenisyyspäivän vastanottoineen, Suomi-koulun joulujuhlineen sekä taidenäyttelyineen täällä Pekingin päässä alkaa lähestyä loppuaan. Huomenna vielä suomalaisten joulujuhla. Ja matkalaukkujen pakkaus.

Kaikista menemisistä huolimatta olen pohtinut paljon. Onko minusta sittenkään tähän, mihin olen matkalla, jaksanko tätä, haluanko vai ajaudunko vain koska menee "ihan hyvin". Olenko sittenkään tarpeeksi suvaitsevainen, sopeutuvainen, avomielinen? Ulkomailla asumista mietin, kuudetta vuotta.

Mutta myös mahdollista muuttoa Suomeen. Että miltä se mahtaisi tuntua, löytäisinkö sen kummempaa paikkaa itselleni sielläkään. Ja kuinka tylsää se mahtaisikaan olla kun kaikki aina vain toimisi. Vai hoituisiko sittenkään? Että mahtaako kannattaa palata, jos kuitenkin kahden vuoden päästä taas kaukokaipuu iskee, tämän arjen jatkuvien kommelluksien unohduttua.

Lapset ovat jo maailmalle "menetetty", vaikka heillä vahva suomalaisidentiteetti onkin. Esikoinen sanoo asuvansa aikuisena Pariisissa, keskimmäinen New Yorkissa ja kuopukselle ei eri mailla tunnu olevan mitään eroa. Kenties hän eläinrakkaana toteuttaa äitinsä lapsuuden unelman apinatutkijuudesta sademetsässä! Tosin hyönteiset tuntuvat kiinnostavan häntä eniten, mutta niitähän sademetsäässä niemnomaa on. Oi, sinne, sinne minä menen, valokuvaajaksi hänelle, viereiseen lantamajaan asumaan, papukaijojen viheltely radiona, trooppisen sateen pestäväksi. Pääsisinköhän sielläkin suurlähetystön kekkereille?

Kuten joka vuosi...

...tähän aikaan vuodesta kameran muistikortti täyttyy lapsukaisten tanssista. Kuinka terveellistä onkaan päästä katsomaan mitä ne kolme oikein siellä baletissa ovat oppineet.



Tavallaan aika outoa, että he kaikki tanssivat. Ovat muuten niin erilaisia, joten tämä taitaa olla se heitä sisaruksina yhdistävä tekijä. Sekin on mielenkiintoista, ettei meistä vanhemmista kumpikaan ole koskaan harrastanut luonnossa vaeltelun lisäksi mitään urheilua tai tanssia, tenniksen alkeiskurssia lukuunottamatta, minkä kumpikin on suorittanut noin 14-kesäisinä!



Paljon oli jalkoihin syksyn mittaa tarttunut. Kiitos lienee myös uuden, hurjan energisen ja vaativan, mutta myös pidetyn opettajattaren. Mietinpä tässä, että olisiko minusta aikuisbalettiin... Täytysi varmistaa lattian vahvuus ensin!

Tuulesta temmattua

Pakkasta on reilusti, mutta kun minä katson ulos arvioin lämpötilan ainakin 10 astetta lämpimämmäksi. Kun ei ole sitä lunta jonka rakenteesta voisi hyvin tulkita mikä ulkona odottaa. Tuulen voimakkuuden toki voi arvata kadun tapahtumista. Että ovatko mopot pysyneet pystyssä vai laonneet kekoon, kuten muutama päivä sitten. Minunkin lavamoponi matelee vinoon vastatuuleen 7km/h, mutta myötätuuleen viiletän kevyesti 18km/h. Kannattaisi suunnitella siis niin että aina vain kulkisi itään, tuulen suunta on nimittäin vakio.

Tänäänkin on tuulista, mutta ikkunat ovat sentään pysyneet hiljaa. Hyvä niin, sillä saasteet on puhallettu muille aroille, mutta emme ihan jäädy pystyyn, vain melkein.

Asuvalinnan vaikeus

Joskus sitä aamuisin ei millään keksiä mitä päällensä laittaisi. Kuten tänään, hitaana sunnuntai aamuna. Niinpä kokeilin Naxi-rouvan asua, jonka toin vuoden takaiselta retkeltäni Yunnaniin, eteläiseen Kiinaan. Asu on oikeastaan hyvin mukava, joten en yhtään ihmettele kuinka se on säilyttänyt suosionsa muiden muotien yrittäessä turhaan puskea Naxi-kansan pariin.

En nyt sitten kuitenkaan lähtenyt ruotsalaisen koulun Lucia-juhlaan näissä vetimissä, vaan vaihdoin päälleni jotain huomattavasti tylsempää. Mutta kun minut kutsutaan seuraavan kerran naamiaisiin tiedän asuni oitis!

"Muisto kiinalaisesta talosta

Olohuoneessa tarkennuksia seinistä, katonrajoista ja ovista.





Tasanteella ovenpienliä juhla-asuissaan sekä kylän kattomeri.



Ruokasalissa herttaisia muinaismuistoja.




Työhuoneessa surutyön tuloksia, jäähyväiset kahdelle lähikylälle, muistoja jo kadotetusta. Osittain jopa herkistelyn puollelle meneviä kuvia, mutta tärkeitä minulle. Nyt se on tehty ja on aika siirtyä toisiin kyliin.




Kiitos katsomisesta. Näkemisiin.