Eilen alkoi tuolla suuremmassa kotikaupungissamme Pekingissä ajorajoitukset ilmanlaadun parantamiseksi. Mahtavaa, muutamien seuraavien viikkojen aikana puolison keuhkojensaastutus on vähäisempää.
Vaan vaikuttivat hänenkin arkeen rajoitukset, sillä tänään ei meidän auto sitten inahtanutkaan, vaan kuski sai vapaapäivän, vastaavasti sekä sukkulabussi että taksi yhden asiakkaan lisää. Liikenne oli kuulemman todella sujuvaa!
Mutta millään rajoituksilla ei Peking saavuta Porvoon hiljaisuutta, oikeammin öistä kuollutta tunnelmaa.
Ajoin eilen puolen yön jälkeen keskustasta mökille. Asfalttitietä koko matka (22km), paljon kyliä ja risteyksiä matkan varrella. Vastaan ei tullut ainuttakaan autoa tai moottoripyörää. Sain koko tien itselleni.
Kaupungissa näin toki yhden pariskunnan, jolle ei meinannut jalkakäytävän leveys riittää ja kylään saapuessani tiellä leikkivät kaksi angorakissaa. Siinä kaikki havaitsemani elämä.
Tuntui todella hiljaiselta palata tyhjään, hiljaiseen mökkiin. Toisaalta, mahtavan rauhallista. Balassin säilyttäminen on tärkeä taito!


















