Molemmista pidän kovasti, mutta vielä vie tuo metsä voiton sydämessäni, sitä taidan rakastaa. Hienoja ovat kumpikin, niiden äärellä kun tuntee itsensä ihanan pieneksi ja vähäpätöiseksi. Täällä hiipivä stressi kaikkoaa, sillä luonnonvoimille ei kuitenkaan mitään voi.
Keräsin viime päivien puhurin riepottamia oksia ja risuja suureksi keoksi ja sytytin joulukokon. Tuli sammui välittömästi sytykkeiden loputtua. Selvisipä syy siihen, miksi joulukokko ei ole kovinkaan vakiintunut tapa... Tässä juhannusta (tai lunta) odotellessa ehdin kerätä monta risua lisää!
Oi kuinka kauniit kuvat. Ja meri & metsä: ehdottomat suosikkini!
ReplyDeleteKiitos. Teilläpäin meren ja metsän väripaletti lienee muutaman asteen syvempi.
ReplyDeleteOlisipa vaikea valita meren ja metsän välillä. Ehkä niin, että mereltä haen vapauden tunnetta, metsästä suojaa?
ReplyDeleteMukavaa joulun jatkoa!