Talven saapuessa on minulla tapana huolehtia kesää säännöllisemmin räppänöiden kiinniolosta ja lämpimästä vaatetuksesta ulos mennessäni. Mutta kaikille ei tällaista ajatuksenjuoksua selvästikään ole suotu, ainakaan minun lähipiirissä pyörivälle väelle.
Naapurin kiinalaiset työmiehet pitävät kiinni kotimaassaankin yleisestä tavasta pitää ruokalan ulko-ovea sepposen selällään kesät talvet. Voin kertoa, että heillä syödään todella herkullisen tuoksuisia aterioita, joiden rinnalla naapurissa lämmittämäni makaronilaatikko vaikuttaa nolostuttavan mauttomalta, mutta luulisi olevan mukavampaa nauttia yhteisestä ateriasta lämpimässä.
Ja sitten on tämä perheen elämäntapapaljasjalkalainen. Juu, kuulemman näin pysyy terveenä ja raikkaana, jalanpohjatkin kuluvat pehmeiksi. On kuulemma tottumiskysymys.
Tottumiskysymysteoriaa tukee muutos esikoisen pukeutumistarpeessa. Viime jouluna hänen palatessa Suomeen "riitti" talvitakiksi reisipituinen, mutta ohutvuorinen takki. Nyt hänen elettyä Suomen kostean kylmenevässä syksyssä on samainen takki kuulemman jo liian viileä, vaikkei kunnon pakkaset ole edes alkaneet! Hän on siis kasvanut suomalaiseen "järkevään" pukeutumiseen, jossa joka säälle on omat vetimet. Viime talvena päivittelin hänen vähäistä pukeutumistaan, nyt taas nousee hiki pintaan tätä nykyistä varustelutarvetta ajatellessani. Ei ole tämä äiti koskaan tyytyväinen, ei. Olipa näissä vaatetusasioissa helppoa Kiinassa ja Ranskassa asuessa. Vaan ymmärsinkö olla siitäkään iloinen silloin?!
Ei tarvitse mennä luontaisparantolaan ja maksaa vaihtoehtoisesta hoidosta a la Sebastian Kneipp, kun kävelee paljain jaloin lumessa. :-)
ReplyDeleteHih, ei kyllä menis mihinkään hoitolaan muutenkaan...
DeleteNo on kyllä... Äitini tosin kulkee avosandaleissa talvellakin, mutta minulla on mieluummin aina kahdet villasukat ja pari paitaa päällä -ihan varmuudeksi.
ReplyDeleteSamoilla linjoilla, paljon päälle vaan. Viime viikonloppuna unohdin kaupunkivillasukkani maalle ja tämä viikko onkin ollut varsinaista selviämiskamppailua!
DeleteHyvähän se on, että esikoisen pukeutuminen on muuttunut sentään noin päin. Järkevämmäksi.
ReplyDeleteNoista kiinalaisista työmiehistä tuli mieleen oma ukkeli ja seurustelumme alkuajat. Mies nimittäin piti kämpässään ikkunaa auki talvellakin, oli ulkona kuinka kylmä tahansa. Minä oikein listasin kaikki miehen ärsyttävät piirteet päiväkirjaani (tämä oli niistä yksi; en muista millä sijalla oli), kun yritin perustella itselleni, miksi en ainakaan koskaan rupeaisi tämän miehen kanssa mihinkään vakavampaan. Yritys oli hyvä, mutta ei tarpeeksi hyvä. ;-D
Esikoisen viime talven vähäisen pukeutumisen syykin on nyt selvinnyt. Hän luuli, että täällä Suomessa KUULUU palella. Voi että me naurettiin hänen tämän kirkkain silmin sanoessa.
DeleteOlen lukenut, että avojaloin kävely on todella terveellistä. Itse en kyllä voisi, ainakaan talvella... Meillä on pähkäilty Meksikon lähes jokapäiväisen tasaisen 20-25 asteen jälkeen näitä pukeutusmisasioita oikein toden teolla. Tämän viikon keskiviikkona oli 30 asteen helle, torstaina hyytävä tuuli ja nollassa, ja nyt viikonlopusta 10 astetta pakkasta. Tuli todella hoppu kaivaa (ja keksiä) talvivatteita. Luovuus kunniaan - lapsi sai pitkien kalsareiden puutteessa omat legginsini käyttöön. Täkäläiset talvet ovat kuulemma juuri tällaisia: yhtenä päivänä kesäkeli, toisena lunta. Kylmä sää sopii minulle juuri nyt hyvänä totutteluna, sillä olen lentämässä Suomeen pikavisiitille ensi viikolla. Joulutunnelmaa ja paljon halauksia sinne! Kaisa
ReplyDeleteNiihän ne sanovat. Meillä ainoastaan monsieur ja kuopus pystyvät siihen. Minusta se on ihan turhaa itsensä kiduttamista.
DeleteJa nyt on jo lomasi ohi, niin tämä aika menee. Toivottavasti sait tehtyä mitä halusit ja kaikki nautit visiitistä!
Meilläkin oli Kaliforniassa ah niin helppoa. Shortseilla ja t-paidalla tai vaihtoehtoisesti hellemekolla mentiin lähestulkoon aina. Joskus illalla saattoi tarvita villatakkia tai hupparia päälle, ei muuta.
ReplyDeleteTäällä yksi paljasjalkainen! :)
ReplyDeleteEn tiedä ovatko teidän paljasjalkaisenne samanlaisia kuin minä, mutta minulta se tulee jotenkin luonnostaan. Olen jo vuosia kävellyt ilman sukkia. Ulkona tosin käytän kyllä kenkiä. Ja hameiden tai mekkojen kanssa joskus sukkahousuja. Mutta en edes muista koska olisin viimeksi käyttänyt oikeita sukkia. Asumme kuitenkin maalla ja huushollissa kylmät lattiat, mutta en minä palele. Kyllä se sukitta kävely varmaan "karaiseekin" hieman ja siihen tottuu ajan mittaan viluisempikin. Itse olen melkein aina kuumissani ja inhoan kuumuutta. En siedä kuumaa säätä ja auringonpaistetta, joten Suomen pitkä talvi on minulle vain helpotus ja pelastus! :)