Näin eurooppalaisen täytyy myöntää, että Kiinassa ikävöin kahvilakulttuuriamme jatkuvasti. Starbuckseja toki löytyi sieltä täältä, joissa saattoi saada ensiapua pahimpaan ikävään, mutta sen syvällisempää nautintoa ei niistä löytynyt. Olikin varsinaista hemmottelua päästä nyt herkuttelemaan ja lepuuttamaan jalkoja 160-vuotiaassa Majasmokk-kahvilassa. Sisustusta oli uusittu viimeksi sata vuotta sitten, pasteijat sulivat suussa ja kaikki pöytäseurueet taisivat puhua eri kieltä.
Naapurikahvilaa menen testaamaan jokin hieman kesäisempi päivä...
Yritin mennä viimeksi tuohon Maijan mokkaan vai mikä olikin, mutta jokin minua siellä tökki. Jonotin aikani (yksi asiakas ennen minua, mutta kesti tautisen kauan), sitten keräsin kimpsuni ja lähdin juuri tuohon naapuriin. Siitä pidän, vaikka siellä onkin mun makuun huonot pullat, mutta tunnelma kohdallaan.
ReplyDeleteLiivia, kyllä tuo Majan jono meidänkin käynnillä kesti ihan kohtuullisen pitkään. Muta kun paikalline tutavamme oli paikkaa kehunut olimme jo etukäteen päättäneet mennä paikkaa testaamaan. Ja kun meidän lössi oli 9-henkinen niin emme ihan pieneen paikkaan olisi mahtuneetkaan! Kävin itse asiassa sisällä myös tuossa Pierren kahvilassakin, joka tosiaan oli oikein tunnelmallinen, joten todella meinaan mennä sinne ajan kanssa. Glögiä ihmiset näyttivät siellä hörppivän. Juuri tuolla hetkellä olin vain livahtanut yksinäni kuvailemaan tunniksi ja tuli oli hännän alla kiertää jokainen pieni kuja ja antaa kameran laulaa.
ReplyDeleteHeh, Mihin mun kaikki kaksoiskonsonantit oikein äskeisestä kommentista katosivat???
ReplyDeleteMinä kuvasin tuota Majaa ulkopuolelta mutten sisälle ehtinyt. Pierressä sen sijaan istuttiin pitkään ja ahmittiin oikein urakalla kakkua ja kaakaota..
ReplyDeleteVärit ja leivonnaiset ovat sielläpäin kyllä kohdallaan.
ReplyDeleteMajasmokk {herkkusuu} kahvilassa on aina pitkät jonot, kävin eilen ja seisoin 20 minuttia!
ReplyDeleteIhania kuvia Tallinnasta :)