Saturday, July 21, 2012
Tuulista
Mustikkamättäiden hitaasti komistuessa niiden yläpuolista tunnelmaa voisi kuvailla eloisaksi. "Pappa, jag behöver sahara och neuloja!" Näin alkoi eilinen puutyöpäivä, sillä nuket tarvitsivat pahvilaatikkokotiinsa sänkyjen rinnalle takan sekä television. Tänään ollaan enemmänkin liidelty ilmoissa. Minulle riittää öiset retkeni. Aamulla oikein kolotti, sillä koko yön taivalsin vastatuuleen pitkin Mechelininkatua kiirehtien kohti lentokenttää, peläten myöhästyväni jo toistamiseen Tiibetin lentokoneesta. Mitähän tuokin tarkoittaa?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Oi, mustikoita! Olen itse huomannut, että elämän muutostilanteissa unet ovat hyvin meneviä ja erikoisia. Kai sitä alitajunnassaan käsittelee yön aikana kaikkia niitä muutokseen liittyviä aspekteja.
ReplyDeleteLämmin hali!
Soitan sulle elokuun alussa, tulisimme joku ilta mielellämme teitä tapaamaan!
Unissa Tiibetin mahtavuus? Toivottavasti myös valvetilassa joskus, se on kuulemma mahtava elämys.
ReplyDeleteNäistä tulee aina niin liidokas ja iloinen olo, näistä sinun jutuistasi. Rakastan tätä sinun huumoriasi, pilkettä silmäkulmassa.
ReplyDeleteSahara ja nauloja alkoi soida päässä :)
Ulkosuomalainen huokaa mustikoiden takia. Eivät olleet valmiita kun minä kävin.
ReplyDeleteMä nautin aina sun suomikuvista ja suomitunnelmista! Ennen olin aina ihan kadena kun kesäilit suomessa, mutta nämä tuntuu kyllä edelleen ihanilta, vaikka nyt olen itsekin täällä :-) teillä on jotenkin sopivan humoristista ja luovaa.
ReplyDeleteTerveiset täältä minultakin, kun olet (ollut) täälä "kivenheiton päässä" -tulee mieleen isäni, joka soittaa ohiajaessaan, "kun on lähellä" se tuntuu aina hassulta.
ReplyDeletePohdin missä kesänne vietätte tätänykyä, huomaan, että olen vähän pihalla, kun pääse päivittäin enää lukemaan terveisiänne. Kaipaan iloisia juttujanne ja nyt kun yhteydet taas pelaa piipahtelen useammin, joskos pääsisin taas kartalle.