Meiltä kylään saavuttaessa aivan ensimmäisemmäisessä kiinteistössä on pakopaikka. Kaunista vanhaa kolmen talon, portin ja niiden keskelle muodostuvan sisäpihan kokonaisuutta isännöi aito skotti - urheilupubia pitäen. On isot tv:t joissa vihreällä nurmella miehet juoksevat pallon perässä, ruokalistalta löytyy kaikki pubiin kuuluvat annokset "kalasta & ranskalaisista" Ginnesiin, pystyyn kuolleessa pihapuussa roikkuvat tutut Ikean tuikkulyhdyt ja isäntä tervehtii kaikkia asiakkaista kuin vanhoja ystäviään.
Muutaman kerran sesongissa olemme siellä pistäytyneet illallisella ja ihmettelemässä kuinka monta lasten koulun opettaja sieltä bongaammekaan. Kuvat ovat muutaman viikon takaa, sillä tänään pienen sateen ropistessa sinne lähti pyöräilemään ainoastaan Monsieur. Ai miksikö lähti? Noh, lapset menivät jo nukkumaan, minä olen jumittunut lukemaan Erakkorapua ja kodin tv:stä näkee Monacon formulan kimeästi mandariinillä kuvailtuna, mutta pubilla on lautasantenni ja englanninkielinen selostus!
Mahtaakohan hutongipubin kattokissaa formula kiinnostaa? Minäpä taidan palata kirjani pariin.
Erakkoravut on hyvä - viimeinen kirja sarjasta on vielä lukematta, mutta ainakin telkkarisarja lupasi hyvää. Formuloista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Tai ehkä osaankin. En oikein ymmärrä koko lajia.
ReplyDeleteTaas tsekkasin monta postausta kerralla. Kylla teilla tapahtuu.
ReplyDeleteVetta, hiekkaa ja hampaiden lahtoa.
Kuvaatko ihmisia siita vaan vai neuvotteletko onko ok?
Mina olen taalla viela vahan arka. Mutta pikku hiljaa...
Kylla taallakin tapahtuu mutten millaan ehdi blogia paivittamaan entiseen malliin.
Kylla on niin erilaista asua kaupungissa 2 compound vuoden jalkeen.
Nyt on ravintoloita ja kahviloita mista valita ihan kavelymatkan paassa.
Erakkoravuista en ole kuullutkaan. Luen edelleen Larssonin kirjaa - en halua sen loppuvan ennen kuin lahden Suomeen ja saan sielta taas tankattua lisaa lukemista. Ja vaatteita. Ja kenkia. Ja salmiakkia. Ja aika paljon muutakin...
Mukavaa alkavaa viikkoa!
BLOGitse
Jonna, hyviä kirjoja tosiaan! Televisiosarjaa en halua nähdä ennen kuin kaikki kirjat on luettu jottei mielikuvat hahmoista ja paikoista mene pilalle.
ReplyDeleteBlogitse, ei täällä tarvitse lupaa kysyä, sillä lapsien kuvaamista pidetään suorastaan kohteliaisuutena, vanhemmat yrittävät kaikkensa jotta lapsi hymyilisi ja poseeraisi kauniisti. Ja aikuisia itseään lähinnä huvittaa jos joku heitä haluaa kuvata. Joskus harvoin eivät tykkää, mutteivät he suutu, kääntävät päänsä vain pois tai häippäsevät kokonaan. Joskus kun haluan kuvata selkeästi jonkun omaisuutta kuten työn alla olevaa kirjontaa, niin aloitan lähestymisen kehumalla kirjonnan kauneutta ja sitten vain alan räpsiä ja silloin he yleensä hymyilevät auliisti.
Minä niin tykkäsin tuosta Ragden trilogiasta. Muistan nauraneeni ääneen monessa kohdassa. Erityisesti kahdesta ensimmäisestä kirjasta pidin kovasti, mutta kyllä se viimeinenkin tietysti kannattaa lukea. Ei tietysti pitäisi sanoa, mutta olin muistaakseni jotenkin pettynyt loppuratkaisuihin...
ReplyDeleteKiitos blogistasi! Nautin siitä!
ReplyDelete