Suomalaisyhteisömme on kuin pieni kylä, jossa kärpäsestä tehdään härkänen, jotta edes jotain tapahtuisi, jotta tapaisimme toisiamme, jotta hetken voisimme olla suomalaisia ilman sen kummempia selityksiä. Niinpä lauantaina kylämme bändi järjesti pikkujuhannusjuhlat. Lammen rannalla, grillin ääressä, 120 ihanaa suomalaista, halkopino, armotonta kälätystä ja melkoisen monta tyhjentynyttä olutpulloa.
Suomirokin alkaessa soida täyttyi tanssilattia välittömästi. Voi hyssykät sitä mukana laulamisen riemua ja pomppimista. Ja koko pikkujuhannuksen kruunasi maassa vierailevan suomalaisministerin osallistuminen juhliin ja jopa lavalle laulamaan uskaltautuminen. Kyllä se pienen kylän elämää hieman ilahduttaa, että meistä täällä kaukana ollaan kiinnostuneita ja ehkä hieman välitetäänkin.
Olo kun on rehellisesti sanottuna monesti melko yksinäinen, ainakin minulla.
Hymyilytti tuo ryntääminen tanssilattialle ja samalla tuo tanssilattiakuva. :) Mutta kuulostaa mukavalle että siellä on suomalaista ohjelmaa suomalaisten kanssa. Ja pikkujuhannus kuulostaa hyvältä, sillä juhannushan meillä on ihan perinnejuhla. Hauskaa olisi ollut olla paikanpäällä, kärpäsenä katossa, miltä se siellä juhlien olisi tuntunut. :)
ReplyDeleteIhanaa,ihanaa! Voin samaistua tunteeseen. Hyvä että on aloitekykyistä porukkaa ja tuollaiset saitte aikaiseksi!
ReplyDeletePikkujuhannus on kiva keksintö. Ymmärrän tuon tarpeen.
ReplyDeleteTäällähän on ihan kauheasti kuulemma suomalaisia mutta en ole tuntenut tarvetta mennä mihinkään menoihin vaikka tiedän että paljon kaikkea on.
Täällä musta ei vaan ole tuntunut yksinäiseltä (vaikka yksin olenkin koko ajan, siis muuten kuin että on perhe) kun olen tehnyt niin paljon kaikkea "omaa" koko sen kolmen vuoden aikana kun olemme olleet täällä. Olen nauttinut siitä ja se on tuntunut riittävän. On silti kiva tietää että suomalaista seuraa löytyy jos tarvitaan.
Sitten on tietysti sekin että te olette tavallaan eri tilanteessa kun olette molemmat, sinä miehesi, suomalaisia siellä (ja niin taitaa olla teidän pikkujuhannusjuhliin osallistuneista kaikki/melkein kaikki?).
Meinaan vaan että meillä ei välttämättä tulisi pariskuntana lähdettyä suomijuhliin...tai en oikeastaan tiedä, miksei, koska mieheni on aika "suomalaismielinen";-)
Voi näitä sun kuviasi, aina niin kauniita ja eläviä.
ReplyDeleteKyllä suomirokki saa aikaan vipinää, niin se on.
Oli kylla pidot pohjanmaan kautta! Kuulin etta ravintoloitsija oli eilen ollut puulla paahan lyotyna etta kuinka paljon suomalaiset pystyy oikeen juomaan kaljaa?! Kun kesken loppui!
ReplyDeleteItsekin edelleen toipuessa....
Hih, ihana kuva!
Kuulostipa hauskoilta pikkujuhannuskekkereiltä!! Meillä on täällä ne muutamat 3-4 tärkeää suomalaisystäväperhettä, muunlaiseen Suomi-toimintaan en ole kaivannutkaan; emme mm. ole koskaan käyneet siellä suomalaisten vappujuhlissa, île Saint Louis'llako ne nyt sitten ovat vai missä, en tiedä. Mutta aivan varmasti, jos asuisimme jossain kauempana, eurooppalaisen kulttuurin ulottumattomissa, tulisi enemmän ikävä suomalaisuutta ja Suomi-juttuja.
ReplyDeleteTässä ISO HALAUS yksinäisiin hetkiin. Ajattelen sinua usein täällä!
Hei, merkatkaa kalenteriinne la 19.6, jolloin olette lämpimästi tervetulleita meille; jos päivä siis teille sopii. Ellei, niin sitten pe 18.6 ilta.
Bisous, ystäväsi
Pikkujuhannus, oiva nimi.Ja mukavilta näyttää juhlakuvat.
ReplyDeleteOnpas siellä paljon suomalaisia.Ainakin kun vertaa meidän vastaaviin lukemiin (2 naista ja olisikohan n.10 miestä).
Yksinäisyys on tuttua, sen kanssa oppii elämään enkä välttämättä kaipaa sinällään suomalaisia mutta
sellaisia joiden kanssa ajatukset menevät yksiin.Tämän asian kanssa yksinäisyys tuntuu pahimmalta.
Hietzu, juhannuksen viettämisen lisäksi meillä on nyt toinenkin perinnejuhla eli pikkujuhannus. Kärpänen seinällä olisi varmasti viihtynyt, sen verran oli salissa hikistä ja kuumaa!
ReplyDeleteEilen tänään huomenna, on tosiaan todella kivaa, että bändi (mieheni mukaanlukien) jaksaa näitä kemuja järjestää.
Piilomaja, suurin osa on tosiaan kokosuomalaisia pariskuntia, mutta jonkin verran on myös kiinattaria vaimoina/tyttöystävinä. Esim. bändiläisistä puolet ovat "sekaliitoissa". Mutta hyvinhän kiinalaiset mukana menivät, kun olivat hyvällä asenteella liikenteessä.
Liivia, Suomirokilla on käsittämätön voima. Ja kun repertuaarissa on musiikkia kymmenien vuosien ajalta, niin löytyy jokaisen nuoruusvuosien lemppareita taatusti joukosta.
Satu, joo, kuulin saman tarinan. Että olutta upposi enemmän kuin saksalaisiin! Onkohan se nyt sitten noloa vai hienoa?
Kaisa, merkattu, kiitos! Palataan asiaan.
Pikkujutut, "virallisen" osoitelistn mukaan suomalaisia on Pekingissä 350, mutta siitä puuttuu kyllä osa opiskelijoista ainakin. Suomi-koulussa lapsia on peräti 90, joten on meitä täällä tosi paljon. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat, ettei välttämättä kaipaa niinkään suomalaisia sinäänsä, mutta hengenheimolaisia kylläkin. Ei auta kuin räpiköidä eteenpäin!
mina olen ennenkin kuullut etta teilla on siella vireaa toimintaa. taalla on aika klikkiytynytta. mina harvoin olen missaan suomalaisten bileissa. on vaan jaanyt vuosien varrella ja mies kun ei ole suomalainen niin se vaan jaa.
ReplyDeleteMinäkin kiinnitin huomiota siihen miten paljon siellä on suomalaisia. Meillä on kai koko maassa alle 50 suomalaista ja omasta kaupungista tiedän vain matkaoppaita jotka monet ovat vain osan vuodesta. Ei siis ole minkäänlaista suomiyhteisöä saati suomikoulua lapsille. Kävisin jos olisi.
ReplyDeleteKuulostaa kivalta! Itse en kaipaa suomiyhteisöä Espanjaan (vaikka täällä niitä onkin pilvinpimein), mutta Jenkeissä se oli kiva, kun oli niin kaukana Suomesta.
ReplyDeleteVoi että mitkä kuvat! Ensimmäinen ihana ja toinen niin suomalainen, ihan hervoton. Minustapa tuntuu, että ulkomailla sitä vasta oikein suomalaisuus tiivistyy, pääsee oikeuksiinsa ja perinteet tuntuvat tosi tärkeiltä.
ReplyDeleteHei, nytpäs jätän merkin kun on ihan pakko kommentoida hienoja kuviasi; tanssilattiakuvassahan tököttää hienosti omani ja mieheni jalat! :) Hih, kylläpäs oli bileet ja hikinen suomirokki-meininki! Kiitos erityisesti miehellesi ja muille bändiläisille loistavasta viihdytyksestä! Miten he osasivatkin niin paljon kappaleita!? Ja kun kerrankin päästiin ilman lapsia juhlimaan täällä vieraalla maalla niin kyllähän se tanssilattia tempaisi meidät mukaansa. Sunnuntaina oli nuutunut olo ja pohkeet pomppimisesta kipeinä mutta se oli vain ja ainoastaan kaiken arvoista :) Kiitos suomalaiset, kyllä sitä kiinanmaallakin osataan juhlia.
ReplyDeleteKiitos muutenkin teksteistäsi ja kuvistasi - olen täällä muutaman kerran vieraillut.
-Marjo
Marjo, kiitos itsellesi sekä kommentista että juhlissa mukana olemisesta!
ReplyDelete