Kotoinen pikkujuhannus

Suomalaisyhteisömme on kuin pieni kylä, jossa kärpäsestä tehdään härkänen, jotta edes jotain tapahtuisi, jotta tapaisimme toisiamme, jotta hetken voisimme olla suomalaisia ilman sen kummempia selityksiä. Niinpä lauantaina kylämme bändi järjesti pikkujuhannusjuhlat. Lammen rannalla, grillin ääressä, 120 ihanaa suomalaista, halkopino, armotonta kälätystä ja melkoisen monta tyhjentynyttä olutpulloa.


Suomirokin alkaessa soida täyttyi tanssilattia välittömästi. Voi hyssykät sitä mukana laulamisen riemua ja pomppimista. Ja koko pikkujuhannuksen kruunasi maassa vierailevan suomalaisministerin osallistuminen juhliin ja jopa lavalle laulamaan uskaltautuminen. Kyllä se pienen kylän elämää hieman ilahduttaa, että meistä täällä kaukana ollaan kiinnostuneita ja ehkä hieman välitetäänkin.

Olo kun on rehellisesti sanottuna monesti melko yksinäinen, ainakin minulla.

Erikoinen kylä

Kaksi vuotta meni kunnes vihdoin pääsin piipahtamaan lähistöllä mutta "toisessa suunnassa" olevaan Keltaiseen kylään. Nimesin sen Keltaiseksi vallitsevan seinävärin vuoksi. Tavallinen, ehkä keskiarvoa hieman ryhdikkäämpi kylähän se, noin äkkiseltään arvioituna. Avoviemärit, vapaina kujeskelevia koiria, pieniä sektavarakauppoja ja lounasravintoloita. Koska se sijaitsee siis toisessa suunnassa, vain kahden kilometrin päässä meiltä, niin herätimme isoneninä suurta huomiota ja saimme jatkuvasti olla vastaamaassa iloisiin ja uteliaisiin tervehdyksiin sekä kyselyihin kotimaasta. Leppoisaa meininkiä.



Mutta kahden tunnin kiertelyn tuloksena alkoivat silmät aueta ja kylän erikoiset piirteet hahmottuivat.

Kylän sivukujilla oli runsaasti kauniita pieniä puita - tavallisuudesta poikkeavaa ihanaa vihreyttä!

Pieniä toinen toistaan eksoottisemman näköisiä lääkärinvastaanottoja bongasin kylästä ainakin viisi, mutta vielä tutkimattomilla kujilla niitä on varmasti paljon lisää. Terveydenhoitoon erikoistunut kylä?

Mahjonkia pelasi ystäviensä kanssa täti (kuten kaikkialla), mutta hän oli ihmeellisen topakka, koristeltu ja polttikin vielä. Siinä jo silmät alkoivat pyöriä ympyrää kameranlinssin takana ihmetellessä.

Lopullisen äimistyksen koimme ymmärtäessämme sivukujan todellisen luonteen. Kauppiaskin huitoi meitä häipymään... Kadulle aukeavista oviaukoista näkyi keskenään samanlaisiin huoneeseisiin. Oli peilipöytä, verho, jonka takana vuode. Aivan ovenpielessä oli tavallista koristeellisempi tuoli, jolla istui lähes valkoiseksi maalattu nuori nainen... Kylässä ollaan erikoistuttu monenlaiseen hoitoon?

Että nyt tiedän sitten senkin palvelun sijainnin. Jep jep. Onneksi kylässä oli paljon muita minulle soveltuvampia sivukujia!

Vaihtelu virkistää

Minulla oli koko eilisen päivän ihanan taiteellinen olo, vaikken oikeastaan mitään uutta luonutkaan. Oli vain sellainen tunnelma, koska:

-kaivoin kaappien kätköistä kaikki myymättä jääneet taulut kahden ruotsalaisrouvan ostoskäyntiä varten
-mies soitti iltapäivän Sibeliusta illan keikkaa varten harjoitellen
-sujautin jalkani "näyttelykenkiini" ja levitin luumunväristä luomiväriä
-ihmetellen seurasin kahden suomalaisopiskelijan taidokkaasti esittämää Pekingin oopperaa
-vaivihkaa vilkuilin presidentti Halosen turvonneita nilkkoja ja mietin, ettei edustustyössä ole kyllä mitään kadehdittavaa tässä yli 30 asteen helteessä - lieneekö muutenkaan
-pääsin myös "roudarinvirkani" ansiosta osallistumaan pienimuotoiseen esiintyjien karonkkaan, jolloin villit opiskeluvuosien orkesteriajat palasivat mieleeni
-palasimme kotiin puoliltaöin punaviininmaku yhä huulilla, keskellä viikkoa...

Lisää tällaista, kiitos, sopivassa määrin!

Arvonta suoritettu!

Tein asiat helpoksi ja heitin arpalipukkeet ilmaan. Kolme voittajaa valikoitui sen mukaan ketkä olivat laskeutuneet tekstipuoli ylöspäin ja ylimmäksi.


Sininen kukkapari päätyi eilentänäänhuomenelle.


Punainen ruusupari Ilonalle.


Ja Mao Mao saa pähkäiltäväkseen siniset köynnökset.

Laittakaahan voittajat osoitteenne profiilista löytyvään sähkpostiosoitteeseen! Voitte alkaa tarkkailla postilaatikkoanne noin kahden viikon kuluttua.

Loput 55 arvontaan osallistunutta joutuvat tulemaan itse paikan päälle ostoksille. Lupaan lähteä oppaaksi milloin vain. Paitsi tietysti jos olen kesälomalla Euroopassa. Kammassa on enää 19 tikkua jäljellä...

Viuhahtanut viikonloppu

Erikoinen viikonloppu, vaikkakin melko tavallinen. Perjantain Canadian Brassin konsertti loi päiviin huumaavan ihanan tunnelman. Aivan mahtavaa! Liikutuin kauneudesta, liitelin taivaassa, olen edelleen kuin huumattu musiikin tuomasta onnesta. (Vaikkakin yleisön säheltäminen olisi oikeastaan aivan oman postausen arvoinen tarina..) Aloin unelmoida vaskisoittajatyttärestä. Ehkä keskimmäinen?

Aika joka tapauksessa on mennyt kuin siivillä, mutta pakan sai lopullisesti sekaisin esikoiseen iskenyt jatkuvaa valkoisen posliinin halailua vaativa tauti. Raju, kamalampi kuin meidän perheessä on koskaan koettu. Minneköhän voisi valittaa, lapsen kärsimys ja voipuneet silmät ovat vääryys.



Valmistauduin huomiseen sairaanhoitopäivään ostamalla kylän ruokakaupasta kiinalaisen shakin. Peli alkaa sääntöjen googlaamisella... ja päivä jatkunee pyykkäämisellä, sillä nyt sitä riittää. Mutta illaksihan on luvassa jännittävä tapahtuma eli arvonta! Vielä ehtii ystävät hyvät, 22 tuntia aikaa lunasta arvontalipuke!

Huomiseen.

Tuunaajat hoi!

On ARVONNAN aika.


Kymmenen neliön putiikki sai minut lähes sekoamaan... Paljon oli, joka makuun ja tarpeeseen. Minun kassiini päätyi perinteistä kiinalaisia kukkamotiivia, joista arvotaan maanantaina illalla 20.00 (Kiinan aikaa, eli Suomessa 15.00) kolme settiä kiinni silitettäviä kangaskoristeita.


Sininen pari farkkujen taskuihin, polviin, lahkeensuuhun...


Punainen pari huivinkulmaan, kangaskassiin, kesäleninkiin... (20 senttinen mittakaavana.)


Kaksi kappaletta kahden kukan ja kahden nupun köynnoksiä kesäiseen juhla-asuun, verhon liepeesee, anopin patalappuun... (Jälleen 20 senttinen pilkistä mittakaavana.)

Ikioman arvontalipukkeen saat jättämällä kommentin.

Katsotaanpa kuinka käy, kolme voittaa.

Vaihteeksi väriterapiaa

Lähdin tänään kangasmarkkinoille. Sitä vielä tulen katumaan, sillä kirjan valmistusaikataulu ontuu jo selvästi. Mutta alan olla varsin kypsynyt yksinäiseen puurtamiseen - oli yksinkertaisesti päästävä hieman ystävättärien keralla ihmisten ilmoille.



Markkinat lunastivat jälleen lupauksensa runsaudesta ja värikkyydestä, huh. Vaikka etukäteen olisi jokin selkeä ajatus materiaalista ja kuosista ollutkin unohtui se viimeistään kolmannen käytävän kohdalla. Karkeasti arvioiden käytäviä on useamman kilometrin verran... Joka käynnillä löydän uusia halleja, uusia käytäviä ja kujia.




Paljettikaupat olen bongannut jo aikaa sitten, mutta päivän uusia tuttavuuksia olivat farkkukangaskauppias, afrikkalaisiin kangoihin erikoistunut putiikki sekä kaikissa sateenkaaren väreissä löytyviä säkkikankaita ja pellavia myyvä liike.

Jotain taisi tarttua mukaankin. Siitä lisää huomenna alkavassa arvonnasssa! Pysykää linjoilla.

Kommunikointivaikeuksia

Meidän päivittäisarkistoinnissa riittäisi järkiperäistämistä ja sen huomaa etenkin kuittiasioissa. Etenkin kun taloudessa on kaksi lukutaidotonta aikuista. Ei sillä että täällä kannattaisi palautus- tai vaihto-oikeuteen luottaa, mutta pesulaan viety matto olisi kiva saada kotiin... Eipä ole lapusta hajuakaan, olen saattanut ilman ajatuksen häivää heittää sen roskiin samannäköisten Wc-paperi- ja vihanneskuittien kanssa.

Vaikka olisi yhteinen kielikin niin keskustelu tuntuu usein takkuavan, koska toinen puhuu englantia kiinaksi ja toinen kiinaa suomeksi, tai jotain sinne päin.

Painotalossa keskustelin myyntipäällikön kanssa:

-Kuinka monta päivää kestää materiaalin jättöpäivästä koevedoksen saantiin?
-22. toukokuuta
-Tarkoitin siis kuinka monta päivää menee koevedoksen valmistukseen.
- Ei ongelmaa.

-Kumpi näistä vaihtoehdoista olisi edullisempi?
- Oikein hyvä.
-Haluaisin tietää kumpi tulee halvemmaksi.
-Se ei ole ongelma.

Markkinoilla kokeilin kenkiä innokkaan myyjän avustuksella:

-Kenkä ei tunnu hyvältä jalassa, sauma painaa.
-Eihän se haittaa.
-Onko teillä yhtä kokoa suurempaa?
-Ei ole, mutta eihän tässä ole mitään ongelmaa. Ei sauma haittaa, tiedäthän!
-Kyllä se minua haittaa jos sauma painaa ja kenkä on sentin liian lyhyt.
-Saat hyvin halvalla!
-Ei kiitos
-Ystäväni, en myy kenellekään muulle näin halvalla.

Jepulis.

Ase otsikoista

Meilläkin on sellainen, ayi halusi heti ensimmäisen työpäivänänsä taloon hankkia - eihän se ole kotitalous eikä mikään josta kiinalainen lihakirves puuttuu!


Hyvin sillä syntyy jauhelihat ja kaikki muutkin silput. Keittiöstä kuuluu vain rytmikäs pauke. Omalla painollaan leikkaa kuin itsestää. Aivan mahtava.

Viime viikkoina vaan on mokomat veitset päässet otsikoihin hieman kurjempien tapahtumien kuin papaijalimeaamiaisten leikkuun vuoksi. Mutta ei sekään ihmetytä. Valtava maa, hirveästi ihmisiä, paljon tabuja. Kuten mielenterveysongelmat, hys hys.

Onhan meillä sentään!

Meiltä kylään saavuttaessa aivan ensimmäisemmäisessä kiinteistössä on pakopaikka. Kaunista vanhaa kolmen talon, portin ja niiden keskelle muodostuvan sisäpihan kokonaisuutta isännöi aito skotti - urheilupubia pitäen. On isot tv:t joissa vihreällä nurmella miehet juoksevat pallon perässä, ruokalistalta löytyy kaikki pubiin kuuluvat annokset "kalasta & ranskalaisista" Ginnesiin, pystyyn kuolleessa pihapuussa roikkuvat tutut Ikean tuikkulyhdyt ja isäntä tervehtii kaikkia asiakkaista kuin vanhoja ystäviään.



Muutaman kerran sesongissa olemme siellä pistäytyneet illallisella ja ihmettelemässä kuinka monta lasten koulun opettaja sieltä bongaammekaan. Kuvat ovat muutaman viikon takaa, sillä tänään pienen sateen ropistessa sinne lähti pyöräilemään ainoastaan Monsieur. Ai miksikö lähti? Noh, lapset menivät jo nukkumaan, minä olen jumittunut lukemaan Erakkorapua ja kodin tv:stä näkee Monacon formulan kimeästi mandariinillä kuvailtuna, mutta pubilla on lautasantenni ja englanninkielinen selostus!


Mahtaakohan hutongipubin kattokissaa formula kiinnostaa? Minäpä taidan palata kirjani pariin.

Väsyneenä kylillä

Poikkesin lähikylään ensimmäistä kertaa moneen viikkoon. Kesä oli saapunut sinnekin, sillä pääkauppakadulle oli ilmestyneet päivänvarjot, pyjama päällä tarkeni ostoksille, roskakasa lakoi haiskahtaa ja kauppiassedät olivat riisuneet paitansa.

Vuodenajan muuttumista lukuunottamatta kaikki oli kuitenkin kuten ennenkin:


Isoäiti hoiti lapsenlasta samalla raitin elämää seuraten.


Miehen satula oli korjattu maalarinteipillä, joskus kauan sitten.


Pojalla oli pupu.


Kampaamon pyyhkeet roikkuivat kuivumassa.


Ja vaatekauppias nautti päiväunistaan.

Minullekin kelpaisi nokoset, sillä kuopus päätti päivän alkaneen klo 5.30. Toisaalta kyllähän sen elämisen kiireen ymmärtää. Viimeisen kahden viikon aikana on häneltä tippunut ensimmäinen hammas, R ilmestyi sanoihin, tiukan treenin tuloksena oppi viheltämään ja tänään tulee ystävätär yökylään! Kiirettä pukkaa.

Jättikuvakooste!

Yksinoikeudella Vilijonkassa: "Matka ostarilta kotiin".


Ostarin laitamilla tädit myyvät pyörillä kulkevista minikeittiöistään aamiaista/lounasta/illallista.


Vartijat työssään, valppaina vahtivat ohikulkijoita, tässä tiukka käännös oikeaan.


Kotiin on matkaa nelisen kilometriä. Tietä suoraan eteenpäin.


Olo on turvallinen, onhan kameroita kaikkialla.


Risteyksestä kukkakauppiaiden seasta löytää polkupyöränkorjaajan aina, kesät talvet. Satulan säätäminen maksaa 20 senttiä, pyöränlukko kaksi euroa.


Matkan varrella on muutamakin kohta jossa auto- ja taksikuskit tappavat aikaansa lyömällä korttia. Kovin innokkaasti eivät peliä kesken jätä, kuljetus odottakoon pelin loppumista.


Suoraan, suoraan. Vaivihkaa voi salakuunnella pyöräilevän sedän matkaradiolähetystä!


Ohikulkija, samalla malliesimerkki kiinalaisesta naisellisuudesta.


Suurten 700 neliöisten villojen kohdalla kannattaa heristää korviaan, sillä yhden pihalla kiekuu kukko! Villat ovat upporikkaiden pekingiläisten kesämökkejä sekä statussymboleja, joten ilmeisesti sellainen kiekuminen on osa idylliä.


Toiset vartijat ovat vasta matkalla töihin - huomatkaa emalinen lounasastia. Yleensä toisessa kädessä roikkuu termari, jossa teetä.


Suurten villojen klubitalo on vasta rakenteilla, joten katunäkymää koristaa vaneriaita mainoksineen, joilla ei yleensä ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa.


Ja siinähän se meidän portti jo pilkistää!


Viimeinen kadunpätkä ennen kotikatua, oikealla sammakoiden ansiosta tähän aikaan vuodesta erittäin mölyisä lampi.


Kotona!

Hienosti jaksettu.