Lomaillessa, kesäteemassa siis edelleen liikutaan, arjen rutiinit häilyvät. Kotosalla avenue Nielillä hilpastaan hakemaan tuoretta leipää kahdesti päivässä. Vanhaa känttyrää ei pääse jäämään ja jos jääkin, se katoaa näkymättömiin roskiksen mukana matkalla seuraavan kerran alakerran leipomoon. Mitä tapahtuukaan kesäkeittiössäni? Olenko saanut herätyksen ruokataiteen suhteen? Nämä kun tuskin kelpaisivat langon kanoillekaan.
Elämme anoppilassa ilmeisesti kuin possut tunkiolla. Isäntäväki on mökillä pakosalla tätä ruokaväriopin soluttautumista urbaaniin keittiöönsä. Lupaan yrittään vastaisuudessa noudattaa suomalaisia keittiörutiineja ja vilkaista leipälaatikon syövereihin edes kerran viikossa. Toisaalta sainpahan palautettua mieleeni muutamia mukavia muistoja opiskeluajoilta tämän kellertävänvihreän pinon osuessa käsiini.
Mielettömän hauskoja kuvia! Minua hykerryttää suuresti homeiset leivät vaaleanpunaisella alustallaan.
ReplyDelete