TzzzZZZ...

...sanoo perheen uusi menopeli. Sorruin sitten kuitenkin tällaiseen todelliseen luksusmalliin, lavasähköpolkupyörään.


Kojelaudassa näkyy kaikki tarpeellinen eli vauhti ja energiavaraston tilanne.


Ilmavirtaa halkoo päheähkö kotka.


Peileistä voin seurata liikennettä ja erityisesti takapenkkiläisiä.


Hyvä peli! Ekologinen, juuri riittävän kokoinen tarpeisiini ja tyynnyttelee rättärikaipuuta.

Pientä tuunausta vielä kuitenkin täytyy harjoittaa, sillä sänky- ja kuljinkaupan mainos takaluukussa hieman häiritse tietoisuutta. Puhdasta pintaa odottaa yksi siniristillä varustettu tarra!

Satokausi jatkuu

Silloin koululaisena, noin 28-vuotta sitten, Riihikallion ala-asteella saimme päivittäisen salaattiannoksemme. Kiinankaalia, tomaattia ja varsiselleriä. Sen makua ei aika ole kullannut... ja kaikki oli syötävä mitä kokki lautaselle pläjäytti. Selleriä kammoksun edelleen, kiinankaali tuntuu väsähtäneeltä ja mielikuvituksettomalta ruoka-aineelta.

Mutta kuumaan keittoon se kyllä sopii (joku olisi voinut valaista koulukokkiamme!). Jotta keittoon olisi talvellakin jotain leitettavaa, on kaalinkuivausviikot meneillään. Kaalia siellä, kaalia täällä. Kaalikierros koilliskaupungissa alkaa.

Isänpäivää!

Virtuaalisen sänkyyntuodun aamiaisen sekä lempeän norsun töräyttelyn myötä toivotan hyvää isänpäivää isälleni ja vilkutukset edelliselle sukupolvelle pilvenreunalle.

Muuttoestetiikkaa, taas.

Tästä aiheesta näemmän voisin perustaa ihan oman blogin. Kohtalaisia kuvia on kertynyt toista sataa ja eri lähestymistapoja löytyy riittämiin.

Oman luokkani pakkaaminen sujui vikkelään ja ennen muiden auttamiseen ryhtymistä tein kierroksen. Tältä näytti Pekingin ruotsalaisessa koulussa hieman ennen muuttomiesten saapumista.






Laputettujen tavaroiden olisi pitänyt ajautua oikeisiin uusiin luokkahuoneisiin. Noooh, seuraavan kerran muutettaessa laitamme numerot myös kiinaksi, jospa se auttaisi muuttofirmaa tässä haastavassa tehtävässä. Tämän totesimme tänään.

Koska olemme onnettomuuksien luvatussa maassa saimme hieman kokea koulurankkasadetta. Ai mitäkö se on? Se on sitä kun sprinklerijärjestelmä kytketään päälle, valtava hana hajoaa, vanhan järjestelmän tukkimatta jääneestä isosta putkesta syöksyy vettä kohtuullisella vauhdilla suoraan portaikkoon ja seiniä pitkin kahden kerroksen kahteen luokkahuoneeseen. Mitäs valehtelisin, ehkä 300 litraa minuutissa. Jo ennen rakennuksen käyttönottoa pääsevät kaksi huonetta remonttiin... Tarkoittanee sitä, että keskimmäisemme pääsee aloittamaan uudessa koulussa opintonsa kultaisessa juhlasalissa. Ei pöllömpää. Kuinkahan mahtavat tottua sitten myöhemmin tavalliseen luokkaan?

Sellainen päivä minulla. Adrenaliinia kehissä.

Ps. Meillä on ollut jo kaksi päivää lämmintä vettä! Kop kop.

Ei tule, ei tipu

Juokseva lämmin vesi alkaa kuulostaa kaukaiselta haaveelta. Yli kaksi viikkoa ovat korjaajat, omistaja ja asiantuntijakorjaajat ravanneet talossa pähkäilemässä ja kukin vuorollaan korjanneet kaasupolttimon. Ja lämmintä vettä on taas tullut hanasta, milloin vartin, milloin jopa viisi tuntia. Varaosa on tilattu Sanghaista saakka, odotettu saapumista, asennettu paikoilleen, todetaksemme jälleen veden olevan kylmää. Tähän mennessä korjauskäyntejä keskimäärin kaksi päivässä.


Tänään on rikottu kuitenkin uusi ennätys, neljä erillistä käyntiä, yhteensä kahdeksan eri korjaajaa. Ja ainoastaan yksi totesi rehellisesti, ettei osaa asialle mitään tehdä. Hetki sitten poistui viimeisin parivaljakko. Keksivät vaihtaa jonkun johdon. Jotenkin kuitenkin epäilen huomisen aamusuihkun olevan jälleen varsin pikainen... Onneksi ilmat ovat edelleen kohtuullisen lämpimät, joten emme kotiimme jäädy.

Vialliset kaasulämmittimet tuntuvat vainoavan meitä. Aivan samankaltaisten ongelmien kanssa painiskelimme Pariisissa!

Lapsetkin alkavat hermostua ja unelmoida suomalaisista systeemeistä. Rehellisyyden nimissä oli minun pakko muistuttaa heitä Porvoontalomme arjesta: polttopuidenkantoa, sisään savuttavia kaakeliuuneja, liian märkiä puita, toisinaan myös jäätyneitä vesiputkia. Ja talvella 8-asteiset lattiat.

Suo siellä, vetelä täällä. Vaellussauva tueksi, iloinen mieli vaikka väkisin ja matka jatkuu!

Kaunista, kaunista

Voiko krysanteemi (?) tämän muhkeammaksi muuttua? Portinpieliin hankin tällaiset - ilahduttavat niin jokaisella ohikulkumatkallani.


Suuren urheilutapahtuman jälkeen ovat keltakypäräiset työmiehet hiljaksiin palanneet maisemaan. Kuin muurahaiset he pakertavat joka puolella. Valitettavasti sen huomaa myös ilman pölyisyydessä; yllättäen aitojen takaa pöllähtää jotain, kuin sakeita sementtipilviä.


Yhtä yllättäen huomasin tienvarsien muuttuneen vihreistä ruskeiksi, lempeäksi maitokahvinväriseksi. Siitä tulikin mieleen sivistää teitä armaat lukijani. Mandariiniksi ruskea on kahviväri eli kafeisè. Omituinen juttu, sillä eihän täällä edes juoda kahvia. Paitsi epäterveellistä elämää viettävät ulkkarit. Siispä aamukahville mars.

Taidetta suurella T:llä

Huomenna alkaa koulun muutto. Huonekalujen takaa ja seinäkarttojen alta paljastui tahattomia taideteoksia, joiden tekijöinä ovat aika ja kulutus.



Nyt olisi oiva tilaisuus järjestää näyttely: maalarinteippikehykset (sekatekniikka?)kuville eikä edes näyttelyvalvojia tarvita! Tapahtumalta puuttuu ainoastaan riittävän runollinen nimi.

Jättäkäähän nimenne vieraskirjaan!

Ihastelupäivä

Jonkin aikaa sitten "suoritimme" kaupungin kasvitieteellisen puutarhan. (Sinne pääsy on oman tarinansa arvoinen juttu, sillä aika moni muukin oli päättänyt lähteä ihailemaan luonnon ihmeitä. Kehätie täysin tukossa, kävellen oltaisiin oltu jo perillä...)

Muinoin opiskeluaikoina sain yliannostuksen kasvitieteellisestä puutarhasta, sillä sinne mentiin piirtelemään ja havainnoimaan aika monella kurssilla, liiankin monella. Mutta siitä on jo aikaa, joten nyt puutarhavierailu tuntui virkistävältä vaihtelulta. Puutarhaa enemmän kuitenkin ihastuin hyönteistaloon, jossa pääosin hyönteiset olivat minun näkökulmastani turvallisesti kehästettyinä vitriineissään. Paikoillaan, ryhdikkäästi kuivattuina, helposti lähestyttävissä.



Kuopus, The eläintenystävä, jaksoi katsella ja ihastella örkkejä ja valita vitriinin kauneimmat.


Jottei kuitenkaan päästy unohtamaan missä maassa olemme, oli välikön hyllyssä vartijan hattu sekä elintärkeä termospullo kuumaa vettä varten. Jotenkin niin herttaista, kanniskelevat termaria kuin taaperot tuttipulloja joka paikkaan.

Suuret hyönteiset ja termospullot, se on Kiinaa se.

ps. Muistatteko minun heinäsirkkaani? Se karkasi (ei mikään tyhmä eläin), enää ei kuulu kotoista siritystä olohuoneen palmusta. Höh.

Kulkupohdintaa

Koulu muuttaa viikon kuluttua, vihdoinkin. Myöhässsä, mutta pakkohan se sentään on katto olla, myös muu kuin betonilattia on ihan kiva etenkin päiväkotipuolella...


Muutto helpottaa perheen arkea, sillä keskimmäisen ja kuopuksen koulumatka lyhenee viidestä kilometristä 700 metriin. Alamme kulkea auton sijasta polkupyörillä. Kuopuksella tosin riittää vielä rutkasti harjoteltavaa ennen katu-uskottavuutta. Joten nyt kysymys onkin kuinka saan hänet ja mahdollisen koulusta mukaan tulevan leikkivieraan kuljetettua kotiin.

Tosissani olen alkanut harkita tätä ihanuutta, joilla paikalliset kuljettavat puoli sukua, possujen ja konojen lisäksi.


Näin hieno merkkikin, Fumingda.


Tämä ruokakaupan edustalla kuvattu yksilö on luksusmalli, penkillä varustettu. Yleisemmin kuljetettavat istuvat tukevasti alhaalla lavalla.


Lisävarusteista kello on ehdoton, sen verran omissa ajatuksissaan kulkevaa väkeä kaduilla liikkuu.


Kuvioitu pinta toisi iloa matkantekoon.


Eikä niin epämukavaakaan, onhan jouset paikoillaan ja kylältä ostaisin pepunalustyynyt ja sateenvarjon.

Kaiken tämän saisi 35 eurolla. Harkitsen vielä, muita vaihtoehtoja en ole oikeastaan paikallisissa liikkeissä nähnytkään. Valinta lienee helppo.

Pyhämiestenpäivä kansainväliseen tyyliin

Halloween tuntuu , kummalista kyllä, varsin luonnolliselta. Totta kai koristelimme, kaikki naapuritkin koristelivat. Vaikkei amerikankiinalaiset paluumuuttajat englanninkieltä ole maailmalla omaksuneet, niin halloweenin ainakin.


Minulla oli oikeastaan aika mukava ilta. Kynttilänvalossa availin ovea kymmenille noidille ja jaoin karkkia.


Kukaan omista lapsista ei ollut kinastelemassa kotona, vaan vaeltelivat pitkin kylää: vampyrikissa, noita ja lumikki. Kotiin palasivat myöhään, valtavien saaliiden keralla.

Kiva ilta siis. Tänään varmasti jatkuvat pukeutumisleikit.