Karkasin kodin vallannutta ilmastointiritilöiden puhdistuspartiota. Ei sitä huutelua jaksanut kuunnella. Kotiapulaisen vannotin tarkkailemaan, että loppujenkin ritilöiden puhdistustaso pysyy yllä. Pujahdin moposella päätieltä kylään ja tein kevään ensimmäiset kunnon lätkälöydöt. Muunmuassa herttaisen bambulätkän, kaikessa löysyydessään suloisen. Maksoi sen tavannomaisen 12 senttiä. Ja pian pakenin toistamiseen samana aamun, pian pian kylän laidalle, kylän kuhinasta pois. Karkasin Mrs. Shannonin orgaanista ruokaa tarjoilevaan lounaspaikkaa, joka voisi yhtä lailla sijaita Lontoossa tai Barcelonassa. Että terveiset täältä minttuteen ääreltä. Minneköhän seuraavaksi karkaisin? Mielikuvitusmatkalle ehkä, sillä läppärin lisäksi kassista löytyvät opaskirjanen sekä suuri kartta.
Lätkälöydöt:D
ReplyDeleteEkassa kuvassa on kivoja palleja, voisin ottaa noita puutarhatuoleiksi kunnon kokoelman.
Ehkä ihan pikkuisen olen juuri nyt kade kun voit suhata siellä motskarilla kaikenlaiosiin jännittäviin paikkoihin. Mä olen edelleen maisemienvaihdon tarpeessa pahasti, eikä Kurun mettät tässä paljon lohduta.
Onnittelut löydöistä! Lounaspaikkasi on tyylikäs. Mielikuvitusmatkat ovat ihania, mutta välillä pitää päästä oikeallekin matkalle.
ReplyDeleteSinä rohkea nainen, joka uskallat ajella mopolla Pekingin liikenteessä.
Liivia, nuo ovat perinnepalleja. Niitä käytetään kaikkialla, jatkuvasti. Vanhukset kulkevat jakkarat kourassa ja istahtavat väsymyksen iskiessä. Näitä punottuja näkee tosin vähemmän ja vähemmän, turvavyönauhan syrjäyttäessä punotut. Jollei lentokkoneessa olisi kilorajoituksia toisin sinulle mielelläni muutaman!
ReplyDeleteMarjatta, no jaa, mopoilu täällä kuulostaa hurjemmalta kuin onkaan. Me emme nimittäin asu keskustassa, vaan hyvin rauhallisella ja leveiden teiden esikaupunkialueella. Paitsi pimeän tultua en mielelläni täälläkään ajele, sillä pyöräilijät ja muut mopoilijat eivät pahemmin valoja tuhlaa. Joskus on ollut pakko ajella pimeässä ja useampikin kolari on ollut muutaman sentin päässä eteen yhtäkkiä tupsahtavan kanssakulkijan vuoksi.
Minustakin tuo mopoilu kuulostaa hurjan hurjalta, vaikka jo tuosta luinkin, ettei se ehkä ole niin hurjaa. Minä en ole koskaan mopoillut...en ikinä.
ReplyDeleteNo, karkasitko johonkin?
Kiva karkumatka!
ReplyDeleteLuulin ensin, että ekassa kuvassa on teidän ilmastointiritilöitä! Mutta ehkä noin heppoisen näköiset lärpäkkeet eivät pitäisi sisäilmaanne riittävän raikkaana... :)
Halauksia
Kirjailijatar, mun mopolla uskaltaiai ajaa kuka tahansa! Se on täällä suosittu kolmipyöräinen malli, joss atakapenkki on lavalla ja siihen mahtuu 2-3 lasta kyytiin. Kaatua sillä ei voi, paitsi hiljattain eräs painavahko tuttu istahti vauhdikkaasti takapenkille taakse nojaten. Silloinpa kippasi koko pyörä perälleen. Onneksi liike oli ilmeisen hidas eikä tutun pää, ainakaan kovin pahasti, kolahtanut maahan.
ReplyDeleteKarkasin Huangshangiin eli Keltaiselle vuorelle, turvallisesti kahvilan sohvalla istuen. Mutta tänään menen varaamaan lentoliput!
Kaisa, Ilmastointilaitteen ilman sisäänottoaukkojen ritilät ovat tosiaan ihan valkoisia ja metallia. Mutta voisin joskus jos jaksaisin näyttää millaista mustaa mömmöä vedestä tuleekaan kuukausittaisessa ilmanpuhdistimien filttereiden pesussa. Tai ehken näytäkään, sillä niiden kuvien vuoksi voisin joutua kesällä Suomessa lastensuojeluvirannomaisten hampaisiin... Toisaalta, meillä sentään ON melkein joka huoneessa ilmanpuhdistimet, monilla expateilla ei ole ollenkaan. Ihmettelen miksei.