Katsahdin kelloa tänään lukemattomia kertoja. Etsiskelin (turhaan) itsestäni oireilta joiden turvin olisin voinut karata tilanteesta. Laskin suoritetuista tunneista tulevaa palkkaa ja tunsin pientä pettymystä. Ja taoin päähäni lausetta: " Ei kiitos, en tule hoitotädin sijaiseksi päiväkotiin. Opetan vain ja ainostaan kuvataidetta ja tekstiilitöitä."
Milloinkahan lopetan tämän Yes, javisst, juu juu -ihmisenä olemisen? Tämä on henkisesti aika raskasta hommaa, elää itsensä kanssa.
"Otatteko meidän perheen kaksi vaikeassa teini-iÄssÄ olevaa poikaa koko kesäksi luoksenne?"
ReplyDeleteOui, oui!
Ihan noin pahaa en ole luvannut mutta monta pienempää lÄheltäpiti -tilannetta on ollut tämän jees-meiningin takia!
Piilomaja, ne teinit eivät varmaankaan häiriintyisi jos pitäisi muutaman "palkallisen"kahvitauon. Tässä "koulussa" jossa "opetin" kaksi päivää oli pakollinen PALKATON puolen tunnin tauko. Ja koko viikon ohjelmana olikin vain ja ainoastaan "vapaata leikkiä", arvannet kansalaisuuden, minä en sitä sano. Olen kuoleman väsynyt - varmasti myös lapset riehuttuaan ja huudettuaan aina vain. Tänään tosin pidin tunnin kuvista niille, että OMA aika menisi nopeammin. Mutta kuvittele, ei mitään suunnitelmia, ei teemaa, ei yhtikäs mitään. Ja työnantajafirmat maksavat maltaita... Kaukana ranskalainen systeemi, tai tämän maanlaisten Ranskassa pitämä oppilaitos. Lisäksi paikka oli tooooosi likainen. Oikeastaan olisin halunnut ruveta kuuraamaan siellä. Ei kun ensin järjestelemään ja sitten hinkkaamaan. Olenpa kielteinen!? Ja itse en ole edes saanut sitä yhtä kuvitusta aikaiseksi.
ReplyDeleteTotta kyllä teinien suhteen.
ReplyDeleteAi perhana, pahalta kuulostaa kokemuksesi. Ihan semmoiselta hermo-ei-kestä-enää-yhtään -hommelilta.
Täydellinen vapaus sopii harvalle.
No jopas mitä oletkaan lupautunut tekemään! Toivottavasti sitouduit vain hyvin lyhyeksi aikaa, jos kokemus on ollut tuota sorttia! Mitenkäs tähän sopisi suomalainen sananlasku "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa"? Ei kuulosta paikka todellakaan sellaiselta, johon omat lapset toivoisi saavansa hoitoon.
ReplyDeleteOlen ollut joskus hyvin nuorena pari viikkoa ensimmäisen luokan sijaisena ja se on kyllä ollut uuvuttavin työkokemus ikinä. Luulen kyllä, että pärjäisin nykyään hiukan paremmin.
ReplyDelete