Lähes vuosikymmen sitten ostin ihastuttavan kirjan sukka-apinoista. Sivuille oli koottu keräilijän persoonallisimmista sukka-apinoista otetut potretit sekä valotettiin pula-aikana syntyneen vanhoista sukista keksityn mallin tarinaa. Kirjan ollessa vielä kohtuullisen uusi otin muutamien veijareiden kuvista jopa kopiot ja kehystin hetkeksi seinälle. Säännöllisen epäsäännöllisesti olen muistellut tuota kirjaa, joka on Suomen kirjahyllyssä. Minullahan on suorastaan ollut ikävä niitä vekkuleita!
Ja niin tapahtui vikonloppuna ihme, sillä ilmielävät sukka-apinat saapuivat vierailulle kotiimme lapsen ystävättären kassissa! Olin pyörtyä ja hihkuin innosta huomattuani lapsen kassista kurkkivat päät sekä pitkät pehmoiset raajat. Tämä on minun elämässäni erästä ajankohtaista maailmanmestaruuttakin suurempi riemu ja ihme. Kylläpä oli ihana kohtaaminen.
Tällaisia iloja Pekingissä!
Minä ajattelin, että sukka-apinat voisivat olla elävä laji, vähän kuin silkkiapinat.
ReplyDeleteToinen lause sitten jo selkeytti ajatuskulkuani.
joo, mä ihan laitan talteen ne parhaimmat hukkasukat, jotta voivat sitten muuttua sukka-apinoiksi myöhemmin. Näitä on viety syntäärilahjoiksi ja tehty kavereille yllätyksiksi.
ReplyDeleteTeidän yksilöt ovat kyllä tosi hienoja. Etteivät olisi sukka-apinain aatelistoa :)
Ilona, millainen olisikaan elävä sukka-apina? Varmaan sillä olisi vartalosta poikkeavan väriset kädet ja jalat.
ReplyDeleteIsoinpapu, jotenkin en yhtään yllättynyt, että juuri sinä olet tehnyt noita! Varmaan tässä täytyy ryhtyä itsekin puuhaan.
Juuri tuollaisia otuksia tarvitsisi tämä perhe :).
ReplyDeleteVeikeitä otuksia!
Meillä on kanssa käynnissä pienten ilojen suuruus-projekti kun tuo ulkomaailma tökkii.
Mistä ne osasivatkaan tulla sinun luoksesi. Tämä vain todistaa oikeaksi sen väitteen, että kun tarpeeksi toivoo jotain, se toteutuu. Täytyy nyt varmaan ruveta toivomaan...pitää vain ensin keksiä, että mitä.
ReplyDeleteoIJOI.Kertoisitko mikä kirja kyseessä, tai mistähän löytäisin ohjeen sukkaapinoihin?
ReplyDelete