Vappua vaan!

Koulussa vietettiin taiteiden juhlapäivää. Seitsemän tuntia taukoamatonta tanssia, soittoa ja näytelmää. Aulat, käytävät ja salit olivat muuntautuneet yhdeksi suureksi galleriaksi. Lapset kirkasvärisissä itse värjätyissä paidoissaan olivat kuin sateenkaarelta tipahtaneita, vauhti päällä ja iloa pursuavia. Taidepäivänä ilmaisu oli raikasta sekä vapaata.


Toisin kuin taidegalleriassa muutama päivä sitten. Naamakirjaa ei täällä pahemmin kannata taiteen keinoin pohtia... Tätä teosta ei tekijä taida enää ikinä nähdä. Samalla reissulla kuulin juoruja kuinka maan tunnetuimman toisinajattelija-taiteilijan muutaman viikon takaisen pidätyksen myötä ovat edelleen kadoksissa hänen lakimies, muutama avustaja sekä sihteeri. Helppoa on meidän elämä, täällä omassa kuplassamme sekä muualla maailmassa.

Äh, iloista vappauahan minun piti toivottaa, eikä ruveta pohtimaan syntyjä syviä. Meillä on jo helium-pallotkin hankittu! Hilpeää Vappua teille ystävät jka kylänmiehet!

Aasinsiltoja

Vauhtimimmin runosuoni on alkanut sykkiä - koulussa muutama päivä sitten käyttöön otetulla runovihkolla on ihmeellinen voima! Riimejä syntyy nyt kotonakin. Ahaa-elämyksiä ja oppimisen riemua parhaimmillaan. Uusia puolia pienestä ihmisestä.

"Kuuma kaakao
oli mikroaaltouunissa
eikä kukaan tykännyt
kuumasta kaakaosta.
Hän sanoi
minä sulan."

(suomennos Vilijonkka)

Mielenkiintoisinta minusta kaikessa on lapsen kyky omaksua uusia asioita. Vielä kuusi kuukautta sitten lapsi ei osannut kirjoittaa saati lukea ja englannin taito oli tasolla :" I toilet..." Koulun opettajat hokevat mantraansa vanhemmille: "Learning a second language is a hard work." kodin mahdollisimman suuren tuen ja ymmärryksen toivossa. Jos asenne on tämä, niin varmasti aasialainen lapsi alkaa kokea voimattomuutta ja painetta asiasta, vanhempienkin pian hokiessa, että vaikeaa on, hurjan vaikeaa.

Tämä pieni hassu runo on minusta todiste kuinka rennolla asenteella pötkii pitkälle, että tietoa ja taitoja voi lapsille suorastaan kaataa päähän. Hankalaa on ainoastaan lapsien kykyjen vähättelyn välttäminen. Toki jos pyrittäisiin täydellisyyteen olisi meilläkin vielä pitkä ja kivinen tie edessä, mutta onneksi vähempikin riittää meille suomalaisille.

Siitä löytyy veikeitä todisteita Hesarin "Päivän videoista" uuden kansanedustajan haastattelussa... Hyi mua.

Pelailua

Eikös kevät ole uusiutumisen aikaa? Tässä uskomuksessa olen viime kuukausina miettinyt paljon työtä, sen tarvetta sekä koko työidean monitasoisuutta. Toinen mietintämyssyssäni pyörinyt teema on itsetutkiskelu, enemmän avattuna millainen olen, mitkä asiat ovat tehneet tai tekevät minut sellaiseksi kuin olen tai miten toimin. Nämä kaksi teemaa yhdeistettynä toisiinsa tuottavatkin kolmannen ja vaikeimman kysymyksen, että millainen työ itse asiassa minulle sopisi, mistä eniten nauttisin ja missä olisin parhaimmillani. Varsinainen palapeli, joka kasvaa kasvamistaan.

Sekin on mielenkiintoista kuinka elämä on kuin domino. Yksi asia liittyy toiseen ja johtaa seuraavaan. Yhden dominohaaran olen nyt laittanut kasvamaan ja mielelläni näkisin sen jatkuvan pitkään. Sen aloittaminen vaati ensin havainnon, sitten rohkeutta avata suu ja läväyttää läppäri auki johtajan silmille. Seuraavaksi yritän vastata tarjottuun pikkuhaasteeseen. Pian nähdään olenko tai uskotaanko minun olevan näillä taidoilla valokuvaaja, vai loppuvatko dominopalat kesken.

Havainnointia kaupungista

Suomi-vieraiden hypättyä lentokoneeseen ja arjenjo alettua - eihän täällä pääsiäistä vietetä kuin 67 miljoonan kristityn voimin - on hyvä hieman laittaa muistiin edellisen viikon havaintoja.

Taivaantemppeli on aina yhtä vaikuttava: tyyni, kaunis ja mahtava. Mutta keskellä puistoa kohtasimme perinteisen "kukkotappelun" uhrin. Ensimmäisen kerran näin täällä todella väkivallan jälkiä. Ohitimme tilanteen nopeasti, muuta yleisöä ympärillä olikin jo runsaasti eikä näky ollut kaunis, etenkään pienille silmille. Mutta paikallisten totaalinen mitään tekemättömyys hämmästytti. Puuttuiko uskallusta vai taitoa?

Me siis siirryimme eteenpäin kuten muu kaupunki ympärillämme. Kaupunki muuttuu käsittämättömällä vauhdilla. Viikon aika kävi useasti niin, että innoissani halusin näyttää jonkin liikeen tai asian vieraille, muttaa kappas olikin se joko lopettanut tai muuttanut sitten edellisen käyntini. Vieraiden hämmästellessä kaupungin leppoisuutta ihmettelen minä aina vain sen vauhdikasta muuttumista.

Vastakohtien kaupunki, hyvin monella tasolla.

Pääsiäisen iloja

Itänyt ja kohinalla kasvanut rairuoho, runsas kroisanttiaamiainen, kanakärpäslätkä, ranskalaisten kirkonkellojen heittämät suklaamunat puutarhassa, "jäyhenet" varpaissa, sininen taivas ja auringonpaiste, pääsiäistroparin laulaminen, pääsiäispupun jättämät herkkuyllätykset olohuoneen nurkissa, kuulasta trumpettikonserttoa kaiuttimista, esikoisen leikkimieli eli paperiset pupukorvat kampauksen kruununa.

Hyvää Pääsiäistä kaikille täällä kurkkiville!

Tapaamisessa

Näin vaihteeksi jotain vallan uutta ajanvietettä puistossa, nimittäin avioliittomarkkinat! Huolestuneet naimaikäisten, mutta vain uranrakentamiseensa keskittyneiden lapsosten vanhemmat ja isovanhemmat ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä. Vävyn tai miniän toivossa ovat värkänneet kyltit jälkeläisistään trategisine mittoineen ja muine tärkeine tietoineen ja saapuneet tapaamaan kohtalotovereitaan puistoon. Leppoisa tunnelma ja hillitty deittikalenterien kirjaamiskuhina täytti laatotuksen. Vaan jotain noloa tilanteessa ilmeisesti kuitenkin oli, sillä kuvaamiseeni suhtauduttiin jollei kielteisesti niin ainakin kylttejä suojellen. Mutta kukapa haluaisi nettiin lapsensa pituuden, painon, saati syntymävuoden?! Kolmekymppinen naimaton on tässä kulttuurissa vanhemmille jo paniikin aihe. Tuoltakohan itseni tulevaisuudessa löydän?

Polleana ihmetellen

Esikoisen wushu-harrastuksesta paljastui esityksen myötä uusia ulottuvuuksia. Tytär on kertonut wushun olevan tanssia ilman musiikkia, kuten hän asian balettiitanssijana asian näkee. Esityksestä ei kuitenkaan ääntä puuttunut: töminää ja taputusta, lattiaan kämmenellä läiskimistä, ho-huutoja. Sekä rytmikästä taustamusiikkia melkoisen kovalla. Olipa jännä juttu. Mielenkiintoista kuinka lapset kasvaessaan opettavat ja näyttävät meille vanhemmille vallan uusia asioita!

Esikoiselle sydämellinen kiitos upeasta esityksestä!

Suunnitelma 37B

Joku kerta vielä rohkaisen mieleni, pujahdan muinaisen dynastian aikaiseen asuun ja tyynesti poseeraan kameralle. Kotona asetan kuvani perhealttarille, jota ohimennessäni voin sitten vilkaista ja palata muistoissani tähän kevääseen sekä Kiina-vuosiin. Montako niitä loppujen lopuksi kertyykään.

Vieraita kenkiä eteisessä, samppakaljabrunssi, yhdessä musisointia, jooga ystävien olohuoneessa, kuvataideopetusta Suomi-koulussa, vaalikeskustelujen ihmettelyä, Barbien kengän etsimistä pallomerestä, jopa kiivasta (mutta vierestä seuraavalle kovin hupaisaa) poliittista keskustelua, valmisvaatteen johon 44-nainen mahtuu löytyminen, räätälin työllistämistä, lasten päivittäistä kuuraamista hiekkapölystä.

Näistä on oiva viikonloppu Pekingissä tehty.
Mitäpä muualla maailmassa?

Elän nyt

Nyt en halua kyseenalaistaa mitään. Nautin kevätlämmöstä, rennosta menosta, tulisesta ruoasta, tuulen vireestä, saapuneista vieraista, joogan tuomasta hyvästä olosta.

Kuopuskin totesi aamulla olevansa onnen tyttö, sillä tänään on mielikuvitukselle omistettu päivä koulussa (hän pukeutui punahilkaksi), iltapäivällä pääsee luokkatoverin syntymäpäiväkesteille ja kotona odottavat vieraat. Suun virne ylettyi korviin.

Näillä eväillä jatketaan, kohti huomiseksi povattua hiekkamyrskyä... Hui.

Hih

Mikä lie, kaikki vain kovin huvittaa. Oi Kiina, anna tämän jatkua! Ei mitään tyypillistä säätöä tähän väliin, sillä näin on hyvä. Hilpeääkin.

Vuoden parasta aikaa

On taas se aika vuodesta kun aika kiitää. Uusi heinäsirkka oppii soittamaan siipiään päivä päivältä puhtaammin. Vielä eilen kukkivat magnoliat, tänään jo lakastuivat. Toisaalta kotiportille on ilmestynyt huumaava syreenin tuoksu. Kalenteri täyttyy kuin itsestään. Käyn joogaamassa, tänään jopa meditoimassa (veikeää puuhaa!) ja huomenna menen kiinalaiselle ruoanlaittokurssille. Siivoan ja järjestelen kotia, sillä perjantaina saapuvat odotetut ystävät Suomesta saakka vierailulle. Luvassa jopa leikkitoveri kuopukselle, mahtavaa! Sääennuste lupasi myös hurjia: huomenna +30. Kevät on tosiaan Pekingissä ihana.

Muistutus

Ennen muurille kiipeämistä päätimme tarkistaa reitin parkkipaikan infokartasta. Se oli yhtä suuri ja hieno kuin vieressä nouseva muuri jyrkkä.


Hmm. Saimmepahan pienen muistutuksen taas siitä miksi kielenopiskelu on tärkeää...

Juyongguan

Ihastuttavan kevätpäivän oikea viettopaikka on muuri, ehdottomasti juuri nyt, sillä kukkivat kirsikkapuut koristavat maisemaa. Kuin pieniä lumi räjähdyksiä ripoteltuna vuorien rinteille.

Aika jyrkkään kohtaan osuimme... Reippaasti kiipesimme, huimauksen saattelemana laskeuduimme, huomenna vaapumme kuin vanhat ankat. Reidet ja pakarat kesäkuntoon -ohjelma on siis aloitettu!

Kunnon suomalaisia

Tänään olemme:

-puhuneet kirjakieltä äidinkielemme kunniaksi ja Mikaelin muistolle (iha helkuti vaikeeta mun mielestä muistaa ku koko aja lipsataa puhekieleks)

-nostaneet siniristilipun pöydälle ilmanpudistimien hulmuteltavaksi (kaunis!)

-käyneet hoitamassa ylpeydellä 26.kerroksessa kansalaisvelvollisuutemme tahi nauttimassa kansalaisoikeudestamme (ihan kuinka vain)

-nauttineet edellisien kunniaksi 80. kerroksessa lasit Möetia (erittäin herkullista, sumuinen kaupunkinäkymä tosin)

Näin täällä, entä siellä, armaat suomalaiset?