Tuesday, December 29, 2009

Elämää pimeydessä


Pimeyden keskellä minulla on suuria vaikeuksia saada siirrettyä unirytmiäni valtakunnan viralliseen aikaan. Kahdeksalta nukahdan istualteni ja aamulla puoli viideltä ihmettelen muiden unenlahjoja. Mutta onhan talvisessa hämärässä puolensa:




Ystävien luona saarella on sanoinkuvaamattoman tunnelmallista. Kuulumiset vaihtuvat kynttilän valossa herkkupöytien notkuessa ja lapset leikkivät muskettisotureita ritarilinnatunnelmassa.


Itsensä riuhtaiseminen ulos ja matkaan saattaa hetken tuntua vaikealta, mutta useinmiten se palkittaan ihanasti.

Hieno Helsinki. Sinne taas tänään.

6 comments:

  1. hmmm...Suomenlinnassa siis...onnistummekohan joskus törmäämään kun mekin siellä usein ystävien luona...?

    ReplyDelete
  2. mullakin asuu suokissa ystavia jos siita on kyse. hui mika keli. ihan tuota en ehka kuitenkaan kaipaa. tai kaipaan kai sittenkin. punaisia poskia ja jaatyneita sormia.

    ReplyDelete
  3. Tuttu tunne tuo 'itsensä riuhtaiseminen matkaan', mutta tosiaan aina se on hyvää tehnyt!

    Voin kuvitella tunnelman, johon pääsitte onnekkaina osalliseksi.

    ReplyDelete
  4. KUvan antavat aavistaa hienon tunnelman...

    ReplyDelete
  5. Täällä Etelä-Suomessa on tosiaan saatu nauttia ihanasta talvesta, oikeista pakkasista ja kunnon kinoksista.

    Tulin toivottamaan myötätuulia vuodeksi 2010!

    Anna P.

    ReplyDelete
  6. Tulin juuri kotiin kaamosreissulta Nuorgamin tasolta tunturista.

    Joka ilta kahdeksalta etsin syitä mennä sänkyyn, "lukeminen" on hyvä. Tosin kuunvalossa aamuviideltä totesin kellonajan ja nukahdin uudelleen,

    Aurinkoa meillä ei ollut, mutta punertavaa taivaanrantaa ja täysikuu.

    ReplyDelete