Vain reilun peninkulman päässä olympialaisiin avatusta ultramodernista lentokenttäterminaalista sijaistee kylä. Sen ylittävät kohisten sadat lentokoneet päivittäin, lentomatkustajat kurkkivat ikkunoista ja näkevät vain katot tästä kovin aidosta ja jotenkin humoristisesta paikasta. Ristin sen Vihreiden viritysten kyläksi. Ei niitä värkkäyksiä niin kovin montaa ollut, mutta riittävästi kuitenkin kiinnittämään huomioni, tässä muutama. Näppärästi maalattu ovi, vai? Ja voihan sen kaupan edustan näinkin valaista.
Vihreiden viritysten kylässä isot lapset olivat koulussa, mutta pienemmät viettivät päivää vanhempien työpaikoilla perheiden pienissä yrityksissä tai isovanhempien hoidettavina. Ruokamarketin edustalla oli oikein kolikkokäyttöinen vemputin lapsia varten, hei hei vaan!
Ja tässä yleiseen jakoon liikeidea: mobiili lemmikkieläin- ja ilmapallokauppa. Menet sinne missä asiakkaatkin ovat ja siirryt säiden mukaan. Tällaista putiikkia pitävän ihmisen täytyy olla iloinen hemmo!
Oli köyhää, meluista, avoviemäröinti, kalsean kylmää, haisevaa ja silmiä kirveltävän saasteista, MUTTA ihmisten ilo sekä uteliaisuus tarttui. Toivon heille parempaa ja hellempää huomista.
Ihania, ihania kuvia. Kiitos näistä. Liikeidea on mainio :D
ReplyDeleteVoi noita topattuja lapsia! Niitä kuvaisin varmasti ihan hirveästi jos sinne pääsisin. Mites on tykkääkö paikallisväki kuvattavana olemisesta? Ainakin Thaimaassa koko kansa tuntui rakastavan kameran linssiä.
ReplyDeleteHellempää huomista minäkin heille toivon ja ihan kaikille.
Mä olen jotenkin ihan sanaton. Siis semmoinen ihastuksen ja liikutuksen sekainen kyynellystunnelma.
ReplyDeleteToi kantokorisysteemikin.
Hellä huominen kuulostaa ihanalta. Kaikille sellaista.
Mizyna, ollos hyvä vaan!
ReplyDeleteLiivia, aikuiset ovat varsin arvaamattomia kuattavia, jotkut tykäävät, toiset eivät missään nimessä halua tulla kuvatuiksi. Sekin vaihtelee mitä saa tai ei saa kuvat. Yksi makkarakauppias nureskelee vain kun kuvaan roikkuvi ptkjä, toinen ryntää kieltämään. Useinmiten selivän tilanteista kehumalla kuvauskohdetta "kauniiksi", silloin omistaja ihmetellen katselee tavaraansa, että mitä ihmettä eikä sano enää mitään. Lasten kuvaamnen on helppoa, heidät halutaan kuvattaviksi ja vanhemmat käskevät lapsiaan heti poseeraamaan jos näkevät minun räpeltävän kameran kanssa lähistöllä. Tässä piilee ongelma omien lasten kanssa kulkiessa, sillä kiinalaiset haluaisivat mieluusti kuvan meidän blondeista... ja heitähän ei saa mitenkään poseeraamaan, eivät yhtään tykkää kun vieraat änkevät kaulakkain ja haluavat heidän hymyilevän.
Isoinpapu, tuo korisysteemi oli mullekin uusi, erilaisia liinasusteemejä näkee paljon, mutta toi näytti hurjan kätevältä, siinä kun oli jalatkin! Ajatella kuinka kivaa lapsestakin kun saa samalla liikutella vapaasti pikkuisia jalkojaan.
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteVinkeitä virityksiä ja ihastuttavaa havainnointia! Tuo lemmikkieläin-ilmapallokauppias on huippu. Liikkuva putiikki.
ReplyDeleteMinä pyöräilin eilen kiinalaiskylän läpi ja ihmettelin taas suuresti miten ihmiset voivat elää siinä kivihiilen (ja muidenkin hajujen) katkussa!?
Tuli muuten kiva toppis. Kiitos vinkistä! :)