Thursday, December 10, 2009
Ihanat tyttäret
Kahdesti vuodessa postaan tästä samasta aiheesta, koska kahdesti vuodessa on lasten baleteissa avoimet ovet. Siinä välissä etsiskelen neljästi viikossa sopivia sukkahousuja, kadonneita tossuja ja unohtuneita pinnejä liian kiireellä juuri ennen harjoituksia. Ja alkuverryttelyyn lapset ottavat vauhtia kiruhtaessaan juosten tunneille. Seuraavaksi näenkin heidän palaavan yleensä iloisella ja energisellä mielellä, haluten välittömästi esitellä tunneilla opittuja askelia.
Mutta silti joka kerta avointen ovien tunneilla häkellyn enkä lakkaa ihmettelemästä. Kuinka he oikein muistavat mihin suuntaa koipea pitää milloinkin heilauttaa, milloin hypähtää tai kättä nostaa oikealle. Kuinka minun, tällaisen tömistelevän harppojan, tyttäret voivat olla noin siroliikkeisiä ja ihan "oikeiden" tanssijoiden oloisia? Eihän tuo isukkikaan mikään kaunoluistelija ole. On luonto tehnyt tepposet - ihan hyvä niin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Voi mitä kauriinkoipia ja ripakintuja! Kaksi vanhintako siellä tanssahtelee?
ReplyDeleteeilen tänään huomenna, nämä kuvat ovat kaikki esikoisesta, kuopuksen avoimet ovet olin unohtanut, joten kameraa ei ollut mukana ja keskimmäisen on vasta huomenna. Ja kamera on visusti laukussa koko päivän.
ReplyDeleteEikö olekin ihanaa kun oma lapsi osaakin niin hyvin? Itse aina ihmettelen sitä miten hyvin neiti muistaa permanto-ohjelmansa; itse kun en esim. tanssissa paria askelmaa pidemmälle muista...
ReplyDeleteEikä isukkikaan mikään kaunoluistelija ole :D :D
ReplyDeleteIhania kuvia ja hieno harrastus!
Kauniit kuvat.
ReplyDeleteMun pitää varmaan aloittaa meidän tyttärillä joku tanssiharrastus joulun jälkeen. Kotona haluavat tanssahdella jatkuvasti, ja spontaaneja esityksiä on meillä koko ajan.
Baletti oli hyvä lapsuuden harrastus. Itse ravasin tunneilla kaksi kertaa viikossa tai useamminkin kuusivuotiaasta kuusitoistavuotiaaseen.
ReplyDeleteNykyisin käyn joskus - harvoin - katsomassa balettiesityksiä, omassa oppilaitoksessanikin on tanssinopettajien linja,joiden taituruutta tulee ihasteltua. Toisinaan huomaan ajattelevani, että "mäkin osasin tuon liikkeen ennen" jne. Käsittämättömältä se tuntuu, enää en taipuisi enkä pysyisi rytmissä. ;)
Kai ne tanssituntien perut silti jossakin näkyvätkin, mielestäni minulla on hyvä rytmitaju (josta on muuten hyötyä yllättävissäkin jutuissa) ja kärsivällisyyttäkin tunneilla oppi.
Pitäisi taas aloittaa joku tanssiharrastus.
Oi, baletti on niin kaunista! Tanssin itse sitä myös n. 10 vuoden ajan, enää en taipuisi spagaattiin, mutta kyllä silloin 25 vuotta sitten... Tanssiiko siis kuopuskin? Älä nyt, olettehan te varsin hyväryhtinen pari miehesi kanssa, ja siitähän se tanssi lähtee, hyvästä ryhdistä meinaan!!
ReplyDeleteBisous!
Paevi, ei muista tämäkään äiti ensimmäistä askelta pidemmälle, mutta hyvä seuraava polvi on taitavampi.
ReplyDeleteMizena, onneksi ei ole painijakaan, vaan jotain siltä väliltä!
Merja, no tytär äkkiä tunneille! On mukavampi katsella niitä esityksiä kun niissä tapahtuu jotain kehitystä.
Pihlatar, eikö niitä ole sellaisia aikuisbalettejakin?
Kaisa, kuopus aloitti baletin samalla kun muutettiin Kiinaan. Silloinhan myös esikoinen vaihtoi jazztanssin balettiin, minun suureksi hämmästyksekseni. Paikallinen tanssikoulu sattuu kaiken huipuksi olemaan meidän omalla asuinalueella, matkaa ovelta ovelle lienee 300 metriä, eli ei tämän helpommaksi voisi muuttua. Terkkuja!
Ihanat balleriinat!
ReplyDeleteja karakteeritanssiakin...
Ja Kiinassa varmaan opetuksen tasokin on hyvää.
Näyttää kyllä ihan pro-touhulta!
ReplyDeleteMeilläkin on tällä viikolla varsinainen balettiviikko. Keskiviikkona oli Suuren näytöksen kenraalit, sunnuntaina esitys.
Vaikka kovasti kehuin tytärtä, niin luulen, että minulta on kyllä juuri perinyt vääräänsuuntaanpyörähtämiset ym. Mutta onneksi mieheltäni siroutta ja rytmitajua. Ja kuinka hän rakastikaan olla lavalla, mitä en olisi uskonut. Imi oikein aploodit sisäänsä ja niiasi kuninkaallisesti vielä toisenkin kerran.
On se niin hämmästyttävää tuo nuoren oppimiskyky ja nopeus, kauniit kuvat vauhdikkaista tanssijoista, itsekin varmasti tuijottelisin lumoutuneena. Tämä vinkki täytyy pitää mielessä toivon mukaan omien lasten kohdalla, jäi minulta näin hyvät harrastukset pois lapsena kokonaan, olisi voinut joku viedä tämän tömistäjän jonnekin pyörähtelemään..
ReplyDeleteAurinko ja kuu, minulle tuo karakteeritanssi oli vallan uusi juttu, mutta sitten kun silmäni asialle avasin niin tajusin. Voi sitä rytmiä ja räiskettä! Tämän tanssikoulun opettajat ovat kaikki ties minkä maalaisia, mutta ovat kaikki saaneet koulutuksensa Lontoossa. Hyviltä tuntuvat ja ainakin lapsiystävällisempää pedakogiikkaa käyttävät kuin ranskalaiset opettajat Pariisissa. Kyllähän tytöt sielläkin tanssivat, mutta sellainen opettajien kovuus oli harmillinen jarru. Ja nurinkurisuus: mikäli teit virheen jouduit lopettamaan harjoituksen kesken, mutta jos osasit sait jatkaa loppuun!!!
ReplyDeleteLiivia, onnea sunnuntaille, lämpimät terkut lapselle! Meillä vietetään sunnuntaina Luciaa, jee.
Parolan asema, olenkin joskus miettinyt, että onkohan sulla lapsia... Minä luulin etukäteen lasteni harrastavan partiota ja soittavan puhaltimia, ja hah, ne tanssivat balettia ja yksi rakastaa kokkausta, toinen piirtää yötä päivää. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, pääasia että tekevät jotain eikä vain töllötä ruutua.
meille meni baletti molemilla ihan nenan kaiveluksi ja tuomio oli boring. mina syytan aitina tietenkin opettajaa. ei vaan, huomattavia keskittymisvaikeuksia ja juuri nema rakkaat tyttaret ehka hyotyisivat siita etta pitaa keskittya muuhunkin kuin kaikkeen siihen salaan joka menee silmien edessa. esikoinen loisti noin viisi vuotiaana kengurumaassa baeltissa ja nautti parrasvaloista. siihen se kuitenkin jai ja kaikki muu urheilu voitti.
ReplyDeleteNayttaa hienolta!
ReplyDeleteMeilla tytar kokeili kerran ja lopetti siihen. Ukrainalainen primaballerina oli aikoinaan varmasti hyva tanssija mutta opettajana aivan liian tiukka. Siina vaiheessa kun pikkumies ei paassyt tunneille vaikka olisi halunnut paatin ettei minun tarvitse opettajaa edes ymmartaa. :)