Iltasella se aina tapahtuu, yllättävä ja hätkähdyttävä tunnelmointi. Valot sammuvat, iltasatu keskeytyy kunkin alkaessa muistella viimeisiä havaintojaan tulitikuista ja taskulampuista. Määrätietoista ja hyväntuulista hääräämistä, pian kaikki kokoontuvat takaisi olohuoneeseen, missä satua luettiin.
Yksi kehrää pöydän alla, kaksi tekevät yöfilmejä kännykällä. Ja aikanaan tunnelmointi loppuu yhtä yllättäen kuin alkoikin, saamme sähköt takaisin.
Tämä on nykyisen asumistapamme hankalimpia muistettavia asioita, että sähkömittaria ON tarkkailtava, että vesimittaria ON seurattava, että kaasumittaria ON pidettävä silmällä. Sillä nämä kaikki hyödykkeet kaikki loppuvat juuri sillä sekunnilla kun saldokin loppuu. Ja yleensähän valot sammuvat iltasatua lukiessa, kaasu loppuu juuri kesken suihkun, vesihana kuivuu kesken ikkunanpesun. Tunnelmointi shampoot päässä pimeässä loppuu vasta kun on käynyt lataamassa klubitalolla korttiin pätäkkää.
Sellaista on prepaidelämä. En suosittele, vaikkei sellainen sopeutuvaisia lapsia yhtään häiritsekään!
Hih!
ReplyDeleteHauska postaus, vaikka voi olla ettei shampoo päässä tunnelmointi juuri sillä hetkellä niin hauskaa olekaan!
Minuakin hymyilytti :-) varsinkin tuo ajatus shampoo päässä klubitalolle menosta
ReplyDeleteTänä aamuna pääsi sähkön loppuminen yllättämään meidätkin. Vaatteita etsittiinkin sitten taskarin kanssa, suihkuun kynttilän valossa, meikki suurinpiirtein ulkomuistista ja tukka märkänä töihin. Kaasua sentään oli, joten saatiin keitettyä pannukahvit liedellä. Työlästä on kyllä kaikkia noita mittareita seurata. Varsinkin kun se sähkökin pitää käydä tarkistamassa viereisen rapun kellarista. Tuohon listaasi lisäisin vielä lankapuhelinlaskun. Sekin harmittaa, jos saldo huomaamatta umpeutuu ja nettiyhteys katkeaa. Voi voi näitä kiinalaisia prepaideja. Ei näihin meinaa oppia vielä puolentoista vuoden jälkeenkään.
ReplyDeleteMeilla ei prepaidia ole muualla kuin kannykoissa, onneksi.
ReplyDeleteToisaalta, ehka kuitenkin mieluummin tsekkaus kun nama yllattavat sahkokatkot mista ei tieda milloin virtaa taas tulee.
Nyt vaan naurattaa!
ReplyDeleteAsia, jonka yritän muistaa kun matkakuume rassaa; shamppoot päässä on tullut tunnelmoitua muutamia kertoja aika montakin tuntia...
onneksi on mista ladata. mies muistelee usein elamaansa lapsuudessa, jossa ei ollut rahaa laittaa siihen mittariin ja sahkot eivat toimineet pariin paivaan. ajattele, homeinen kylma talo englannissa.
ReplyDeletePipuu, kerkeät sentään netissä roikkua vauvasta huolimatta?! Hauskaa kuulla susta, lämpimät terveiset!
ReplyDeletePaevi, jep, ei tämä vakavaa onneksi olekaan. Varsinkin kun voi syyttää ainoastaan itseään.
Miao, meidän netti ei ole prepaid, vaan jotenkin asuinalueen hoitama yhteys. Mutta perheessä on toki kolme prepaidkännykkää, ja kaikki mun vastuulla, joten aika usein hiljenee...
Pikkujutut, Siitä olenkin ollut yllättynyt ja iloinen, ettei täällä ole kertaakaan ollut "oikeaa" sähkökatkosta!
Liivia, matkailu siis avartaa ja auttaa arvostamaan kotimaan automaattisesti juoksevaa vettä. Mitä nyt joskus putket ovat jäätyneet.
Aurinko, missään en ole asunut yhtä kylmästi kuin Lontoossa. Voi jessus, kylppärissä ei ollut minkäänlaista lämmitystä (suihkut olivat nopeita ja kylmiä) ja opiskelijakopperossani oli vain sellainen kaasutakka, jota ei yöksi uskaltanut päälle jättää, joten aamulla oli aika viileää ja illalla kotiin palattuakaan ei tarvinnut takkia päältä pois ottaa. Ihmettelin koko vuoden käsittämättömän huonosti rakennettuja taloja, maassa kun on kuitenkin puolet vuodesta aika kylmää ja kauhean kosteaa. No sun miehes varmaan todella osaa nauttia Sporen lämmöstä!
Meillä loppu Ranskassa aina kuuma vesi kun mies hassasi niin paljon suihkuunsa eikä (lliian pieni) tankki ehtinyt lämmittää tarpeeksi lisää.
ReplyDeleteEttä juurikin ne shampoot päässä...