Friday, October 3, 2008

Aarrelaatikosta löytynyttä

Piilomajassa oli puhetta aarteista. Vanhoista kadonneista, löytymisen tuomasta riemusta, kunkin omista kalleuksista joihin muiden ei pitäisi puuttua.

Kummissani jouduin toteamaan, etten äkkiseltään muista omia aarteitani, ainakaan niitä vanhoja. Apuna-apina on tallella mökillä, mutta muista aarrelaatikkoon sopivista esineistä ei oikein ole muistikuvia. Kummallista.

Tänään tärkeimmät aarteeni liittyvät arkeen, eivätkä ole edes yksin minun vaan koko perheen käytössä. Mutta nämä esineet tuottavat minulle iloa ja edustavat arkiestetiikkaa parhaimmillaan.


Kiinalainen teesetti, käsityötä (tiedä tuota oikeasti), josta on erittäin helppo kaataa kullanhohtoista juomaa.


Pannunaluset käsityömarkkinoilta Bretagnesta. Jokaisella kattauskerralla minulla on vaikeuksia valita minkä laittaisinkaan pöydälle.


Muutaman viikon ikäinen teos, jossa 4 v. kuopuksen näkemys merenneidosta. Katsahdan siihen juomavettä ottaessani, aina hymy huulillani.


Pienet parikymmensenttiset luudat, joita tuskin koskaan tulen käyttämään muistuttavat muovin ihmemaan historiasta ja katoavasta kansanperinteestä. Löysin ne markkinoilta hiljattain, hmmm, oikeastaan vasta tänään... Mutta aarteita silti, kaikessa vaatimattomuudessaan.

Muita arkisia aarteita?

6 comments:

  1. Bretagnelaiset alustat ihastuttavat todella.

    Jospa minäkin aarrepostaan...

    ReplyDelete
  2. Liivia, mielenkiinnolla odotan aarteitasi!

    ReplyDelete
  3. Ihanat on alustat.

    Muistan aarteeni,mutta ovat Suomessa, tallella...jossain. Mutta annoit hyvan vinkin, katselenpa ymparilleni mitka olisi taalla aarteeni..vai onko kaikki raahattu Suomeen.

    ReplyDelete
  4. Heh,

    Niitä unohdettuja aarteita tuossa männä viikolla siirreltiin. Aarrearkkujen (-laatikoiden) sisältöjä ei sen tarkemmin tutkittu. Mutta kyllä niitä riittää - satoja kiloja. Odottavat uudelleenlöytäjäänsä!

    ReplyDelete
  5. Pikkujutut, miehen kanssa usein päivitellään tätä ikuista tavaran rahtaamista. Milloin hän lähtee Suomeen työmatkalle iiiison täyden matkalaukun kanssa ja sitten palaa tyhjää täynnä olevan kapsekin kansa. Ja sitten toisinpäin. Ranskassa se tuntui jotenkin ymmärrettävältä, mutta täällä se tuntuu ihan pöhköltä ja silti "välttämättömältä". Onko jokin esine tosiaan sen arvoinen ja niin välttämätön että sitä on rahdattava 6000 km? No, kirjat ainakin ovat; ilman niitä ei voi elää eikä lapset opi suomea ja ruotsia.

    Teppo, muistan kyllä sun huoneen 19 vuoden takaa. Se oli yhtä aarrelatikkoa koko luukku! Erityisesti ihailin sitä ompelukonepöytäasetelmaa.

    ReplyDelete
  6. Kauniita aarteita. Minulta on monta aarretta vuosien varrella hävinnyt jonnekin, mutta monta on säilynytkin :)
    Uusia aarteita kannan kotiin kirpputorilta.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa.

    ReplyDelete