Välillä on niitä päiviä, ettei erilaisuus jaksa kiinnostaa. Tänään oli juuri niin. Heti aamusta sen aavistin ja houkuttelin tytöt pukeutumaan Iloisiin takkeihinsa. Ohjelmassa oli viimeiset hepatiittirokotukset ja sarveiskalvotulehduksen seurantalääkäri suuressa kansainvälisessä sairaalassa. Seinillä aidot Monet-kopiot ja kahviossa vihreän teen sijasta lattea (kaafe laade) ja kroisanttia. Sairaalaruljanssin jälkeen palkitsimme itsemme lounalla amerikkalaismeksikolaisessa ravintolassa, jonka menussa ei ollut laisinkaan kiinaa...
Sama meno jatkui kotona. Isolan paprikapöytäliina esille, Ikean tuikut palamaan, lapsille jäätelöt ja telkkarista töljöttämään Hollywoodia. Ihanan selkeää, rauhallista ja tavallista. Onnistunut lepopäivä!
Huomenna voisikin taas harkita hutonkikierrosta...
Kai tämäkin on ymmärrettävää, vaikka täällä just paraikaa luen kaiken maailman lääkitystä matkakuumeeseen.
ReplyDeleteSininen iloinen takki hankittiin meille juuri. Sitten on kaikki värit käyty. Hieno vaate.
Heh heh, taman tunteen ymmarran.Sita on ollut liikkeella meillakin. Joutui viettamaan useammankin lankkaripaivan mutta oli sen vaarti, nyt taas jaksaa.
ReplyDeleteYmmärrän länkkäripäivän hyvin. Ne juuret, ne juuret...
ReplyDelete