Sirpaleisia pieniä suruja / Some tiny tears

Ranskalaiset muuttomiehet saapuivat kaksi tuntia myöhässä, nakkelivat niskojaan, päivittelivät kuinka paljon aiommekaan mukaan Kiinaan ottaa, ne peräti 7 kuutiota, ajoivat minut pois paikalta, sillä heillähän on kahdenkymmenen vuoden kokemus pakkaamisesta. Kökkö maku jäi suuhun koko touhusta, ylimielisestä suhtautumisesta toisten ihmisten aarteisiin.


Tänään saapuivat aarteet uuteen kotiin. Huomio, tulivat sellaisella nopealla lentorahdilla, lähtöpäivä oli hiljattain 28. maaliskuuta! Mutkia on kovasti ollut matkalla, etenkin byrokratian suhteen, mutta nyt pitkä odotus on ohi.

Aarteemme selvisivät vähin vaurioin. Vaan jokainen niistäkin on silti ollut turha, erikoisesta pakkaukustekniikasta johtuvia sirpaleita. Harmittaa kun oma maku on niin rappioromantiikkaan kallellaan, ettei aarteet ole rahallisesti juuri minkään arvoisia. Eihän niiden rikkoutuminen jotain pariisilaista kaikkitietävää muuttoukkoa hetkauta, mutta jos täältä lähtisi sellainen mukava 2000 euron lasku, niin ehkä silloin vähän jäisivät miettimään viskomisiaan.

Pieni energinen kiinanpunainen piru minussa hyppelee, haluaisi hieman sohaista, ihan vähän, sopivan kirpeästi. Jäh jäh. Huh. Jo helpottaa, mieli tuli jo huomattavasti paremmaksi! Anteeksi marmatukseni, lupaan ettei tule tavaksi.

-------

Today arrived our belongings to new home. By air, because it's so fast - in this case took it only 8 weeks and three days from Paris to Beijing! But here they are at home, our "antiques" and treasures, seven square meters of them. Although some glueing must be done - maybe the packing men guessed I like crafts. A cold thanks to them.

I'm happy I like it here, because don't like moving companies. I hate this mean feeling in me, when I would love to say badly to someone and still cannot do it. It feels so stupid to be mad at a guy who do not know it and would not even remember a case. So, it's better just stop and enjoy every Lego and crafting tool that arrived, in good condition.