Sunday, May 4, 2008

Perheen inspiraatiokierros / Searching for inspiration

On kauppoja jonne haluan ehdottomasti mennä yksin tai ainakin ilman perheenjäsenten keskitymistä vaikeuttavaa seuraa. Käsityöliikkeet, taidetarvikekaupat, paperitukut, kangasmarketit on saatava laahustaa unelmoiden ja inspiroituen ihan rauhassa. Vaikka viisi kertaa samojen hyllyjen välillä poukkoillen ilman kenenkään kysymistä, että onko se nyt niin vaikeaa päättää.


On myös paikkoja, jonne suorastaan kuuluu mennä koko perheen voimin. Kuten musiikkikaupat. Eilen kiertelimme moisia koko päivän, kaikki inspiroituivat omin tavoin. Esikoinen haluasi jatkaa viulutuntejaan heti nyt eikä kohta, miehen sormet huhuilevat pianoa, minä (ihan salaa) haluaisin herätellä vanhoja vingutustaitoja, keskimmäisen sellokuume paheni kiukuttelun asteelle... Kuopus hyppi innosta tasajalkaa muistaessaan kotona odottavan 1/16-viulun. Norkoilimme ja Monsieur Vilijonkka koesoitti pianoja. Kiinalaisten pompösi muotoilu ja soitinten merkkien nimet herättivät hilpeyttä.


Mikään ei estä piilo-opetusta yllättävissä paikoissa. Jos tätä soitinta viisikin vuotta paukuttaa, niin kyllä taatusti jäävät vuosiluvut mieleen!


Löysimme Pekingin "rue Romen", musiikikauppakadun, jonne kymmenet soitinkaupat sekä -pajat ovat asettuneet. Hauskinta oli piipahdella pikkuruisissa putiikeissa, joissa myyjät sydämellisesti toivottivat tervetulleiksi ihailemaan ja koesoittamaan valikoimiaan. Soittokaveri opiskeluajoilta oli oppaana ja auttoi valitsemaan perheellemme kokoviulun. Koesoittoa, tarkkaa äänen analysointia, soittajan taitojen ihailua, viulunrakentajan värkkäilyn ihmettelelyä. Eipä paljon paremmin päivää voisi viettää!


Viulunrakentaja sipaisi öljyä (?) vielä viimeisen kerran ennen soittimestaan luopumista. Meillä on edessä vanhojen taitojen herättelyä, uusien oppimista. Opettaja on vain vielä kadoksissa, mutta huomenna aloitan metsästyksen tosissani. Luulisi 13 miljoonan joukosta meille yksi vingutuksenneuvoja löytyvän!

-------
I demand to go alone to artstores and fabricmarkets, but musicstores, they are different. We found it, the perfect place for inspiration in this town, fun for the hole family, the local "rue Rome", where tens of music instrument workshops are placed. Friendly owners let us see and play their instruments. We ended up buying one 4/4-violin, 150 euros, handmade by master in pictures. But none off boutiques sold a violin teacher! Anybody, where to find a good and child friendly teacher from this town??? It is already 4 months since last lessons!

12 comments:

  1. Kivoja kuvia ja kuulumisia täällä taas. Toivottavasti löydätte hyvän soitonopettajan!

    ReplyDelete
  2. Teillähän on siellä perheorkesteri koossa!
    Meillä ammattimuusikon tytär ei halua soittaa mitään. Emme aio pakottaa, emmekä tyrkyttää. Ehkä halu vielä herää tai sitten ei.

    Itse en osaa soittaa mitään, mutta ihailen kovasti soittotaitoisia. Toivottavasti vingutusope löytyy pian!

    ReplyDelete
  3. Hitsi, varmaan hienoa seikkailla oikean isossa musiikki liikkeessä. Viulu on tosi hieno soitin, ihailen niitä jotka osaa. Minulta ei puu puhaltajana ikinä onnistuisi. Kitaran soiton opettelukin on kaukaisena haaveena.

    ReplyDelete
  4. Meillä taas esikoinen kärttää pianoa. Olen sanonut ettei tässä huushollissa ole sille tilaa (eikä oikeasti olekaan). Mutta ehkä sitten seuraavassa lukaalissa..

    Soittotunnit taitaa olla semmoisten pitkäpinnaisten ihmisten puuhaa. En ole varma olisiko minusta siihen. Laulutunteja taas olen aikonut ottaa jo monta vuotta..

    Hienoja soittimia siellä!

    ReplyDelete
  5. Juuri luin että siellä on maa järissyt! Olettehan kaikki kunnossa?

    ReplyDelete
  6. Kylläpäs on kamalia järistyksiä maailmassa. Oletteko selvinneet ja kuinka tavallisesta se oikein onkaan?
    Onko löytynyt opettajaa?
    Voikaapa hyvin koko perhe Vilijonkkaset.
    terveisiin m a k i

    ReplyDelete
  7. Hei Vilijonkan ystävät! Vilijonkka perheineen voi hyvin. Kovahermoiset suomalaiset eivät edes huomanneet sitä.
    Ongelma on blogin kanssa. Boggaus ei onnistu, lukemaan Vilijonkka pääsee vaan ei itse kirjoittamaan. Koettakaa kestää, Kyllä se siitä lutviutuu. Terveisin Vilijonkan äiti.

    ReplyDelete
  8. Hei!Minä tulin myös kyselemään, että onhan kaikki hyvin? Aamunlehti lensi kaaressa lattialle, kun niin kovasti säikähdin. Hyvä, että kaikki on hyvin!!:)Kiitos äiti-Vilijonkalle tiedosta!

    ReplyDelete
  9. Samoin tulin kurkkaamaan mitä kuuluu- toivottavasti ovet bloggeriin aukenevat pian. Jaksamista!

    ReplyDelete
  10. minullekin tuli uutisista heti mieleen blogisi...hyvä jos kaikki on kunnossa :)

    ReplyDelete
  11. Vilijonkan äidille kiitos tiedotuksesta :), hyvä että Vilijonkkaset ovat kunnossa.

    ReplyDelete