Tavaratarinaa

Kuten "kaikki" tietävät rakkain harrastukseni Pariisissa oli dyykkaus. Milloin mitäkin; kenkä, kirjoituspytä, kukka, sänky, kirjoituspöytä, tarjotin, taas kirjoituspöytä jne.

Alusta alkaen aavistelin hupini joutuvan jäähylle muuton myötä, onhan Kiina kehitysmaa. Pieninkin esine pääsee kierrätykseen oikeastaan ennen kuin siitä on luovuttukaan. Joskus muovipullosta tai tölkistä kadulla hörppiessä joku tulee kysäisemään, että joko on valmista...Kotiapulaisemme lajittelee jätteet hyvin tarkkaan ja toimittaa tölkit, jätepaperit, pahvit ja muovit jätteenkeräilijöille päivittäin ja saa näin muutaman sentin palkanlisää. Hänellä on siis työpaikassaan jäte-etu!


Lähikylässä pyöräillessäni huomaan automaattisesti bongaavani kaduilla seisovia huonekaluja, mutta ne eivät koskaan ole hyljättyjä, vaan ajavat jotain tiettyä tarkoitusta. Ne seisovat ryhdikkäästi talon seinustalla ja niiden ympärillä on elämää.


Dyykkauksen kulta-aika on tässä maassa vielä hamassa tulevaisuudessa.


Uutta piristävää on kotiin ja päälle kuitenkin saatava, joten suunnaksi on otettava torit. Mutta eihän se ole yhtään niin hauskaa! Valinnanvaraa toki on, liikaakin. Edullista on - viimeksi kangastorilta kassiin päätyi peräti 8 metriä puuvillakangasta ja siten tuhlatuksi tuli 16 euroa.


Kaikkea saa, paljon myydään kökköä laatua, mutta myös hyvääkin löytyy kunhan jaksaa etsiä, sillä se "kaikkihan" täällä tehdään! Mutta, tässä piilee suuren suuri mutta. Tavara on uutta. Siltä puuttuu sielu, tarina ja luonne. Kuka tahansa lampsii kassalle jälkeeni ja ostaa prikuullen saman pöydän tai kukkaruukun jopa koltun. Onkos sellaisessa nyt laitaa?


Kesälomaan on enää viikko. Tunnen jo varpaissani tutun kuhinan, ne ovat suuntaamassa kohti Porvoon Kierrätyskeskusta ja Samarialähetyksen kirppistä. Vaikkei tavara aivan näin riemunkirjavaa siellä olekaan ovat myyjät omalla tavallaan ihanan värikkäitä ja hyllyt pursuavat esinepersoonia jotka odottavat uutta kotiaan.

Ravintoloitsija Vilijonkka?

Harkitsetko uranvaihtoa? Alla vapaata riistaa oleva ehdotus todellisesta bisneksestä, sillä aloituskustannukset eivät liene estä Autenttisen Pekingiläisen Ravintolan perustamista jonnekin Eurooppaan.


Ravintolan nimi punaisella katonrajan lasiruutuihin. Vierelle ilmastointilaite - ei välttämättömästi toimiva.


Houkuttelevasti viiniruukku ovenpieleen.


Sekalainen tuuletinrivistö seinälle - olisi ihan kiva mikäli toimisivat, sillä silloin voisi kuvitella olevansa jossain lämpöisemmässä maassa, kuten Kiinassa.


Valaisulla on ruokaillessa suuri merkitys ruoan makuun. Tällaisen valaisimen hankiminen valmiina saattaa tuottaa vaikeuksia, mutta kätevät selviävät haasteesta itsekin.


Katkaisijoiden väriviimeistely vaatii muutamien päiväkotiryhmien vierailua. Hoitunee maistiaspalkalla.


Menu selkeä, hinnat alhaiset. (10 yania on noin yhden euron.) Vierelle jokin pikantti yksityiskohta, kuten vesipiste.


Viimeiseksi vaikein osio. Ruoan on oltava ehdottoman herkullista ja höyryävän kuumaa. Valkosipulin tuoretta ja sitä nakerretaan suoraan kynnestä, lihadumblingien oltava juuri suupalallisen kokoisia, liemen niin hekullista että sen holautta lopuksi himokkaasti alas. Astioissa pyrittävä kestävään ja käytännöllisen eli emaliastiat hakuseen heti jos omaa ravintolaa mielit!


Tässäpä se pääpiirteissään olikin. Keittiöpiste perälle, jolloin lukutaidottomat ja kieltä osaamattomat voivat sormella osoittaa mikä maistuisi lounaaksi. Viimeisen silauksen tuovat servetteinä toimivat vesapaperirullat pöydillä. Toilettiosastossa voikin sitten tehdä myönnytyksiä enemmän eurooppalaiseen suuntaan.

Tämä kaikki on totta ja aidon ihailuni ansainnut.

Vikaa päässä? / Being serious

Aamulla sitä herää, joskus itsestään o6.13, toisinaan kuopuksen intoiluun 05.21 ja tänään tuulen huminaan 05.38. Herätessäni katsahdin verhojen taakse, että kuinkas synkältä vaikuttaa. Täh? Taivas kirkkaan sininen!? Mutta puut ja pensaat notkolla kaakkoon. Kuinkas tänään pukeudutaan?


Pukeutumisnäkökulmaa ei pahemmin tarvinnut huomioida, sillä Kobin autiomaan hiekkaa ja roskia lenteli siihen tahtiin, että uimalasit päässä olisi pitänyt lähteä liikenteeseen.


Mr. Vilijonkka on jo monet kerrat kironnut paikallisen tuulen, sillä se ei kovien piilareden käyttäjien mieleen ole. Inhottaakin ajatus roskan joutumisesta silmän ja linssin väliin, mutta hänelläkään ei vaihtoehtoja ole. Mitähän tuumaisivat konttoriin lompsivasta uimalasiliituraitaheebosta? Toisaalta, paikalliset saattavat lähteä kaupungille pyjamassa ( monta olen tavannut, mutta kamera aina kotona), että lieneekö se niin tarkkaa!


Tällaisina flunssaisina ja tuulisia päivinä on parasta pysytellä kotona ja ihmetellä maailmanmenoa netistä käsin. Talomme omistaja oli sovitusti kalustuttanut kotimme valmiiksi, hienoa sinäänsä, mutta kaikki on vain ja ainoastaan beessiä. Ikean ja paikallisen Iskun huonekaluilla, juu ihan käytännöllistä, MUTTA nyt oli aika saada hieman oman kodin tuntua. Päädyin hetken mielijohteesta rakentamaan työhuoneen ikkunan alle eli nettipisteen viereen kotialttarin. Lempikukkiani Pelakuita, jokin pötkövarsilehtikasvi sekä Buddha.


Olen tainnut autuaasti nukkua uskontotunnilla ja Buddhaa käsitellessämme olen ollut läsnä ainoastaan fyysisesti (tosin sitä en ymmärrä, sillä lukiossa meitä ei ollut kuin kaksi ortodoksisessa ussanryhmässä). Kovin ovat hatarat mielikuvat Buddhan edustamasta ajatusmaailmasta, mutta eiköhän se jotain positiivista ollut. Varsinainen syy tyypin sisään kelpuuttamiseen olikin hänen ihana kampauksensa! Tuollaisen minäkin haluasin! Idoleita pitää elämässä olla, muuten sitä ihminen jämähtää.


------

Kabi's desert donates lots of sand and wind these days. Almost too much. I even have to wash my outdoor flowers daily! But even more I feel sorry for my husband who must wear hard contact lenses to see anything, but the sand goes between lenses an the eye all the time.

Since I spend lots of time here at home I built an altar with my favorite flowers and a calm Buddha. That hear I want to have!
Not to forget how peaceful he seems to be. There is still a lot to learn about life...

Keisarillista väriä / Beloved yellow

Kertasin hieman kiinalaista värisymboliikkaa. Keisarillinen keltainen. Ajatella, että jokin väri on ollut yhdelle henkilölle varattu. Jos olisin keisari, ei keltainen omana värinä kuulostaisi yhtään pöllömmältä. Pirteä ja näkyvä, kauniskin mielestäni jos sävyltään aavistuksen lämmin.


Keltainen kuvaa loistavasti myös meidän täällä oloa. Sanoin kuvailisin elämää täällä, näin eurooppalaistaustaisena, hupaisaksi. Pientä tahatonta komiikkaa jatkuvasti. Väärinkäsityksiä, lapsenomaista riemua opitusta kiinan sanasta, täydellisen kielimuurin kohtaamista, jolloin elekielikään ei toimi.


Vanhan ja uuden kohtaamista. Sulassa sovussa yhteen sulautuen, muutama vuosikymmen hidasta kehitystä yli hypäten jatkuu elämä eteenpäin. Yhden pistorasian liikkeessä myydän kovasti MP3:a ja viimeisimpiä kännykkämalleja, mutta vielä jossain Pekingin keskustassa sinnittelee lankapuhelinyrittäjä.


Sen enempää nykyarkkitehtuuria tuntematta arvioisin kaupungin olevan THE rakennustyömaa. Täällä ei kaihdeta kirkkaita värejä eikä erikoisia rakenteita. Keltainen jyrää ulkoseinissäkin. Rakennetaan hilpeän innokkaasti kokeilevaa ja jännää, paljon. Jopa niin paljon, ettei se haittaa jos tönö vähän epäonistuisikin. Jäähän katukuvaa piristämään kaunis keltainen veistos, vaikkei talo käyttökelpoinen olisikaan.


Ja eräänä päivänä eksyin suoraan keskelle venäläistä kaupunginosaa. Alkuhämmennyksestä selvittyäni muistin Venäjän olevan naapurimaa, vaikka rajalle useampi tuhat kilometriä onkin. Huvittaa ajatus viidestä sadasta venäläisestä jotka tuossa keltaisessa kerrostalossa saattaa asua.

Juuri nyt elämä on hassua ja vekkulia, keltaista siis. Herra Vilijonkkakin totesi eräänä iltana kesken lähikorttelipyöräretkemme: "Kuin ulkomailla olisi!"

-------

What color is your life right now?

Yellow describes my everyday life absolutely best. Somehow it is so hilarious and funny. Full of comic, misunderstandings, joy of learning a new expression in chinese, funny feeling after understanding that our maid serves pig ear for dinner to us...

This strong warm yellow suits so well both on 700 years old structure and on modern architecture. It seems to pop out all over. Well, after all it is quite understandable since yellow was for several hundreds of years only in use of the monarchies. Let's enjoy the energy of yellow! Today and even tomorrow!

Sirpaleisia pieniä suruja / Some tiny tears

Ranskalaiset muuttomiehet saapuivat kaksi tuntia myöhässä, nakkelivat niskojaan, päivittelivät kuinka paljon aiommekaan mukaan Kiinaan ottaa, ne peräti 7 kuutiota, ajoivat minut pois paikalta, sillä heillähän on kahdenkymmenen vuoden kokemus pakkaamisesta. Kökkö maku jäi suuhun koko touhusta, ylimielisestä suhtautumisesta toisten ihmisten aarteisiin.


Tänään saapuivat aarteet uuteen kotiin. Huomio, tulivat sellaisella nopealla lentorahdilla, lähtöpäivä oli hiljattain 28. maaliskuuta! Mutkia on kovasti ollut matkalla, etenkin byrokratian suhteen, mutta nyt pitkä odotus on ohi.

Aarteemme selvisivät vähin vaurioin. Vaan jokainen niistäkin on silti ollut turha, erikoisesta pakkaukustekniikasta johtuvia sirpaleita. Harmittaa kun oma maku on niin rappioromantiikkaan kallellaan, ettei aarteet ole rahallisesti juuri minkään arvoisia. Eihän niiden rikkoutuminen jotain pariisilaista kaikkitietävää muuttoukkoa hetkauta, mutta jos täältä lähtisi sellainen mukava 2000 euron lasku, niin ehkä silloin vähän jäisivät miettimään viskomisiaan.

Pieni energinen kiinanpunainen piru minussa hyppelee, haluaisi hieman sohaista, ihan vähän, sopivan kirpeästi. Jäh jäh. Huh. Jo helpottaa, mieli tuli jo huomattavasti paremmaksi! Anteeksi marmatukseni, lupaan ettei tule tavaksi.

-------

Today arrived our belongings to new home. By air, because it's so fast - in this case took it only 8 weeks and three days from Paris to Beijing! But here they are at home, our "antiques" and treasures, seven square meters of them. Although some glueing must be done - maybe the packing men guessed I like crafts. A cold thanks to them.

I'm happy I like it here, because don't like moving companies. I hate this mean feeling in me, when I would love to say badly to someone and still cannot do it. It feels so stupid to be mad at a guy who do not know it and would not even remember a case. So, it's better just stop and enjoy every Lego and crafting tool that arrived, in good condition.

Maalaisarjen estetiikkaa / Everyday things in the countryside

Kumma on jollei tällaisessa väri-iloittelussa asuminen piristä mieltä! Ihmiset olivatkin nimettömäksi jääneessä vuoristokylässä varsin iloisia, etenkin naisilla oli hymy ja nauru herkässä. Ja hehän siellä tavaroiden keskellä enimmäkseen pyörivät miesten ollessa peltoja laittamassa.


Turistinkin saadessa kaataa herkullista vihreää teetä ruusuisesta kannusta katoavat päivän vaelluskilometrit kummasti jaloista, eivätkä suunpielet yksinkertaisesti kehtaa olla hymyilemättä.


Metalliset termarit tosin tuntuvat olevan katoava esineperinnettä, sillä vain hetken kestävälä muovilla on kaikki valta. Edistyksellinen kiinalaisemäntä omistaa muovisen termoskannun, enkä ole edelleenkään bongannut perinteistä mallia toreilta tai kauppojen hyllyiltä.


Koillisen toukokuu on kuin suomalainen kesä parhaimmillaan. Mutta taloissa on tarpeellista valmistautua syksyyn ja talveen, joten olettaisin lämminvesipullokasan olevan muuta kuin majapaikan rekvisiittaa.


Jotain tästä riemusta haluaisin kopioida Helluunkin, siihen 50-luvun lautamökkiimme. Onneksi on vielä kaksi viikkoa aikaa harkita tuliaisia, jotten hätäpäissäni vallan ammu yli!

-------

In the countryside I could see the old everyday aesthetic. There were roses, red pions with turquoise back round, goldfishes and many kind of birds. Many would say kitsch, may be it is, but it got me in the really good mood. This kind of bright colorful life sure makes otherwise hard life at least little happier. Somehow, what a surprise, I started to dream of getting some stuff like this to our summer cottage. Kitsch would be perfect match with our light build cottage from 1950's!

Villi Kiinanmuuri 2.osa / The Great Wild Wall Part 2

Juuri nyt, juuri täällä, tunsin olevani olevani Kiinassa. Kuin olisi sukeltanut satukirjaan, toisaalta matkapuhelinten pirinä muistutti nykypäivästä. Sekä tuo pihalla nököttävä pallogrilli.


Pikainen varmistus kurkistamalla naapurin pihaan. Kyse ei todellakaan ollut turistien huijauksesta, vaan olimme aidossa vuoristokylässä, jossa viljellään itse ruoat, lapset ovat viikot 30 kilometrin päässä kaupungissa koulussa ja palaavat koteihin viikonlopuiksi, kukot kiekuvat koko päivän, sekarotuiset koiruudet räksyttelevät siellä täällä.


Maatalossa makuuhuoneisiin käydään suoraan pihalta, oviaukoissa liehuvat liinat estämässä kuumuuden virtaamista ja kärpästen eksymistä sisään. Jokainen yksityiskohta kertoo paikallisesta tavasta ajatella ja elää.

Tunnelma majapaikassa oli kuin herran kukkarossa. Mistään ei yksinkertaisesti pystynyt ruveta stressaamaan.







----------

I definitely felt that I was in China, my new home country. This is real. Spending one night in farmhouse was relieving experience. So come, so practical, so easy, so beautiful. A village in valley of 20 people. It felt like in a fairy tale, but singing mobile phones reminded us of the year 2008.

Villi Kiinanmuuri, 1.osa / The Great Wild Wall, Part 1

Kaksi vuorokautta, 30 kilometriä seikkailua jylhässä pusikossa, jossa vuoroin kivuttiin kohti muuria, toisinaan lähes vyöryttiin alas laaksoon. Välillä edettiin pitkin villiintynyttä 600-vuotista muuria, vartiotornilta toiselle. Teltat pystytettiin muurin helmaanmetsikköön, suojaisaan mutkaan.


Hulppean maiseman avautuessa tunsin vapauden ja pienuuteni. Jo monien kymmenien sukupolvien ajan on aurinko tuota kiveyttä valaissut ja illalla muurin toiselle puolelle kadonnut. Kymmenet tornit ovat maanjäristyksien, tuulien ja kulkijoiden mukana kadonneet, mutta sadat ovat edelleen pystyssä, ihmisten seikkailtavana.


Opimme mestarilta muurin rakentamisesta, elämästä ja nykypäivästä, Kuvittelimme tiilenkantajalapsia vaaterievuissaan, kadonneiden rakentajasotilaiden kohtaloita, sotia, muuria kaltoin kohtelevia hiekkamyrskyjä.


Paikoittainen jyrkkyys sai hämilleen, sillä kunto oli monella vähällä loppua. "Sisulla eteenpäin!" tokaisin tyttärelle sekä reisilihaksilleni.


Rosoisen karu, villiintynyt muuri kätki itseensä herkullista ja vaatimatonta kauneutta, josta nauttiessa alkoi vallan huimata. Linnanmäki ei minun osaltani ole enää aktuelli kesäretkikohde!

Toistaiseksi 9-10 -vuotiaiden luokkaretkeläisten havainnot, kokemukset ja mahdolliset elämykset ovat hautautuneet hurjan väsymyksen alle. Maltan tuskin odottaa vaikkapa kuukauden päähän ja kuulla tyttären jo hieman syvällisemmin prosessoidun mielipiteen tästä kouluretkestä. Äidille mieleenpainuvaa oli tyttäreen ihastuneet suloiset nuoret herrat, joista yksi halusi kantaa neidon reppua ja toinen lähetti rakkauskirjeen.

Ps. Kiitos kaikille kommenteista!!! Blogspot on siis edelleen kiinni enkä pääse kommentoimaan omia enkä muiden postauksia. Lukemaan sentään osaan livahtaa.

----------

48-hour trip to The Wild Great Wall
30 km hiking in bushes and on the wall
15 9-year-olds
8 tent
6 parents
2 teachers
2 guides
2 mules
2 nights
1 Wall expert

and 200 fotographs... and soft air, delicious local food, singing birds, wild akilleijas and...
A good trip!

Jihuu! / Blogger open again!

Tiukille on henkisesti ottanut, mutta nyt täältä taas pesee! Kumartakaamme jumalia, tervehtikäämme enkeleitä, hyppikäämme tasajalkaa, jotta armaat viranomiset sallisivat minulle ja miljoonille muille Kiinassa asuville ihmisille jatkossakin nettivapautta.






Paljon on kahdessa viikossa tapahtunut. Opittu monta sanaa mandariinia, ihmetelty arkkitehtuurin ilotulitusta, luovia kuljetusmetodeja, suoritettu Kielletty kaupunki, löydetty kangasmarkkinat, kauhisteltu maanjäristystä, suunniteltu tulevaa kesää. Sekä harrastettu autonikkunakuvauta.

Seuraavaksi matkustan esikoisen keralla tunnin kuluttua kahdeksi päiväksi telttailemaan muurille. Auringonnousu jää kaupungissa useinmiten sumuiseksi, mutta vuoristossa sellainen ylellisyys pitäisi olla mahdollista kokea. Pian kuulette.

---------

Finally Blogger opened again. Made me and other millions of people quite happy. A lot has happened since last posting, but now I cannot really think anything else but my trip with the oldest daughter to The Great Wall. We'll leave within 50 minutes. Hiking, camping, sunrise, mountains, fresh air. See you in three days!

Perheen inspiraatiokierros / Searching for inspiration

On kauppoja jonne haluan ehdottomasti mennä yksin tai ainakin ilman perheenjäsenten keskitymistä vaikeuttavaa seuraa. Käsityöliikkeet, taidetarvikekaupat, paperitukut, kangasmarketit on saatava laahustaa unelmoiden ja inspiroituen ihan rauhassa. Vaikka viisi kertaa samojen hyllyjen välillä poukkoillen ilman kenenkään kysymistä, että onko se nyt niin vaikeaa päättää.


On myös paikkoja, jonne suorastaan kuuluu mennä koko perheen voimin. Kuten musiikkikaupat. Eilen kiertelimme moisia koko päivän, kaikki inspiroituivat omin tavoin. Esikoinen haluasi jatkaa viulutuntejaan heti nyt eikä kohta, miehen sormet huhuilevat pianoa, minä (ihan salaa) haluaisin herätellä vanhoja vingutustaitoja, keskimmäisen sellokuume paheni kiukuttelun asteelle... Kuopus hyppi innosta tasajalkaa muistaessaan kotona odottavan 1/16-viulun. Norkoilimme ja Monsieur Vilijonkka koesoitti pianoja. Kiinalaisten pompösi muotoilu ja soitinten merkkien nimet herättivät hilpeyttä.


Mikään ei estä piilo-opetusta yllättävissä paikoissa. Jos tätä soitinta viisikin vuotta paukuttaa, niin kyllä taatusti jäävät vuosiluvut mieleen!


Löysimme Pekingin "rue Romen", musiikikauppakadun, jonne kymmenet soitinkaupat sekä -pajat ovat asettuneet. Hauskinta oli piipahdella pikkuruisissa putiikeissa, joissa myyjät sydämellisesti toivottivat tervetulleiksi ihailemaan ja koesoittamaan valikoimiaan. Soittokaveri opiskeluajoilta oli oppaana ja auttoi valitsemaan perheellemme kokoviulun. Koesoittoa, tarkkaa äänen analysointia, soittajan taitojen ihailua, viulunrakentajan värkkäilyn ihmettelelyä. Eipä paljon paremmin päivää voisi viettää!


Viulunrakentaja sipaisi öljyä (?) vielä viimeisen kerran ennen soittimestaan luopumista. Meillä on edessä vanhojen taitojen herättelyä, uusien oppimista. Opettaja on vain vielä kadoksissa, mutta huomenna aloitan metsästyksen tosissani. Luulisi 13 miljoonan joukosta meille yksi vingutuksenneuvoja löytyvän!

-------
I demand to go alone to artstores and fabricmarkets, but musicstores, they are different. We found it, the perfect place for inspiration in this town, fun for the hole family, the local "rue Rome", where tens of music instrument workshops are placed. Friendly owners let us see and play their instruments. We ended up buying one 4/4-violin, 150 euros, handmade by master in pictures. But none off boutiques sold a violin teacher! Anybody, where to find a good and child friendly teacher from this town??? It is already 4 months since last lessons!

Ystävällisiä otoksia / A kind holiday

"Kuvatkaa lapsianne." kävi Violetin kehoitus. Juu, parhaani yritän. Monesti vain unohtuu, joten muistutus on paikallaan. Kummallisesti kamera tarkentuu useimmin kiveyksiin, moppisommitelmiin, talovanhuksen, rappioromantiikkaan, tahattomaan rytmiin. Tällä viikolla olen yrittänyt parhaani lasten puuhien dokumentoinissa. Tässä parhaat palat lomalaisista.


Toisinaan tuntuu kuin lapset vain tiuskisivat, isottelisivat, jopa ärhentelisivät toisilleen. Syyttelevät toisiaan ja ovat surullisia. Niinpä julistimme tämän viikon teemaksi ystävällisyyden. Ja kas kummaa, ei tarvitse kuin sanoa: "Ystävällisyyspäivä", niin useimmat tilanteet laukavat ja seuraavassa hetkessä he prillaantuvat yhdessä.


Välillä näinkin. Kyllä äidin sydän lämpenee kaikkien kolmen nukkuessa ja vielä sulassa sovussa. Rasti seinään!

-------

Holiday week. Kindliness has been under rehearsing and we have done quite well. I have as well tried to document girls moments, instead of only stones, plants and old buildings. Have a nice weekend!