Huomenna tähän aikaan...

ihmettelen suomalaista muotokieltä,


olen saunonut ja istun puhtoisena pihasaunan portaikossa,


keskityn elämän pieniin iloihin,


avaan tuttuja ovia tauon jälkeen,


olen tavannut jo monta rakasta ihmistä,


ja suunnittelen ylihuomista, minne itseni seuraavaksi veisin, suloisessa Suomessa.

Pohdin myös blogin joululomaa. Saapa nähdä. En siis vielä tohdi toivottaa hyvää joulua.

Mutta Suomi hoi, pakatut laukut odottavat ulko-oven pielessä aamua eli kohta vilijonkkalaiset tulevat!

Ennen joululomaa

Kangasmarkkinoilla oli hiljaista, jopa niin vähän asiakkaita, että myyjättäret ennättivät rupatella ja lämmitellä käsiään muhveissaan. Aamulla mittarissa oli -8 ja myymälät ovat pääosin lämmittämättömiä ja jopa ovettomia. Mutta ihan todella, tämä taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni kun näen muhvit todella käytössä, ei vain satukirjan kuvituksena.



Lähes jäädyttyämme, emmehän omista muhveja, siirryimme boheemiin "No name" -nimiseen baariin nuudelilounaalle. Baarin ainoina asiakkaina oli lepohetkemme hyvin rauhallinen.


Keiton lämmittäessä sisuksia ihmettelimme baarin sisustusta sekä viereisen Houhai-järven jäätä, sekä jääkiekkoilijoita!


Päivän ihmetys oli lattiaa kostuttava tarjoilijatar. Miksi ihmeessä? Kenties aikansa kuluksi?


Täydellinen turistipäivä, ilman ehdotonta päämäärää tahi tarkkaa aikataulua, aikuisseurassa. Välillä näinkin.

Ihanaa aikaa

Julistan joulukuun löydön: tianjinlainen kansantaiteilija Chen Lianxing ja hänen suunnittelemat lahjapaperit. (Klikatkaapa suuremmaksi!) Nämä jos jotkin inspiroivat paketointiin.


Lahjojen paketointi onkin minusta joulunalusajan hauskinta puuhaa. Käyttöestetiikkaa parhaimmillaan, joka parhaimmillaan ilahduttaa lahjan saajaa, mikäli tämä ennättää moiseen kiinnittää huomiota...


Myös esikoinen antautui paketoinnin lumoon eikä kihartelusta meinannut loppua tulla.

Vielä on lahjoja paketoimatta, siis ihana ilta luvassa!

Päivän ihmeellisyys

Kylillä vastaan tuli uusi kaupparatsu, joka välittömästi herätti mielenkiintoni iloisella ilmeellään.


Ja olivathan tuotteetkin erikoisemmasta päästä. Nakkeja vai mitä ihmeen pötköjä? Suolaisia vai makeita? Pehmeitä vai kovia?


Niin ihmettelin nenä kiinni lasissa, etten edes selvää mainostekstiä huomannut!


Hilpeä kauppias ilmoitti halvan hinnan (n.1 euro) ja mursi minulle maistiaisen. Jännää, pellavasiemensokerikuorrutettua kuivaa viipurinrinkilää. Ostan yhden, sanoin. Koska kielitaidossani on edelleen pieniä puutoksia oli lasku 2,5 euroa ymmärtämääni enemmän, sillä ilmoitettu hinta olikin per 100g. Tyypillistä.

Kotiin palaava koululainen tokaisi leivonnaisen nähtyään, että jaahas, päivän ihmeellisyys! Hän osui naulankantaan, sillä aina kyliltä kotiin palatessani on korissa vähintään yksi ihmeellisyys. Harmillista vain ne useimmiten päätyvät oman masun sijaan ayin kotiin, kuten 99% tästäkin kaakusta.

Paljon on makumieltymyksissämme vielä sopeutettavaa, mutta yritystä ei puutu!

Veckobrev

Kouluista lähettävät perjantaisin viikkokirjeet. Opetädit raportoivat kuluneen viikon kohokohdista, opituista asioista ja muistuttavat vanhempia seuraavan viikon erityisyyksistä. Lukaisen ne ja valitettavan usein unohdan kaiken välittömästi, erityisesti ne tulevat muistettavat asiat. Ja sitten on lapsilla hiukset pesemättä koulukuvassa, orpokotikeräykseen sukat ja desinfiointiaineet ostamatta, retkipäivän eväät tekemättä.

Kun tapahtuu niin paljon kaikkea koulun ulkopuolellakin! Kuten tällä viikolla:


Kuopuksen baletin avoimet ovet.


Myös keskimmäisen baletin avoimet ovet.


Ja tietenkin esikoisen baletin avoimet ovet.


Esikoisen kouluorkesterin konsertti.



Lucia-aamu koululla. Herätys ennen kukon laulua klo 5.30, koululla 6.15. Perheemme panostus oli yksi villi "pepparkaksgumma" sekä mietteliäs "tärna".



Ja lopuksi perjantai-illan kulttuuripamaus koko poppoolle kuopusta lukuunottamatta: Joutsenlampi Venäjän kuninkaallisen baletin esittämänä. Illan huipennukseksi pääsimme esityksen jälkeen muiden balettikoululaisten keralla takahuoneeseen ihastelemaan ja tapaamaan balleriinoja!

Tässä viikossa riittää pureksittavaa pitkäksi aikaa. Tanssiesityksiä 5,5h ja laulu- sekä soittoesitykset (soittotunnit mukaanlukien) 3h. Kiitän onneani asumalla maassa, jossa jouluhössötys on helppo unohtaa. Moiseen ei tarmoni enää riittäisi!

Talvista terveyttä

Se on kuulkaas talvi saapunut kaupunkiin. Yöpakkanen laskee alle kymmeneen, päivisin kohoaa hieman. Ihmetyksekseni olen saanut nauttia yhdestä ja samasta kuurasta jo useamman päivän pötköön. Aivan mahtavaa!


Olikohan Pariisissa "ikinä" näin kylmä? Kylmyys tuntuu vallan eksoottiselta ja onhan se sitä, kun ilmankosteus lähenee nollaa. Ayikin lähti juuri kotiin paksuissa aamutohveleissa. Ovat lämpimät, eikä kuraa ole lähimpään sataan kilometriin!


Koulumatkapusikkokin näyttää kovin erilaiselta kuin kesän vehreydessä. Vaihtelu tekee terää.

Tänään varustauduin talveen ostamalla kaksi siementä. Samalla kiinalaistuin taas hieman.




Kahta identtistä, rosoista ja päästään terävää siementä kuuluu pyöritellä kämmenessä ja vaihtaa niiden paikkaa keskenään. Kämmen saa akupunktiota (tai mitä se nyt on) ja pysyvät sormet vetreinä. Olen vakuuttunut, että kymmenellä siemenenpyöritysminuutilla varjelen itseni kaikilta talven viruksilta.

Hellurei halla, minä en pelkää!

Kuka tunnustaa?

Oven takana seisoi kukkalähetti, jaloissaan kuusi joulutähteä ja multainen koura ojensi korttia.

Meidän osoite kirjekuoressa, etunimeni myös, tosin C:llä K:n sijaan. Hmm, mielenkiintoista!


Sisällä tekstiä. Herra ja rouva R:lle (ranskaksi), hyvän joulun toivotukset (englaniksi) allekirjoituksessa ensimmäinen kirjain on B (muu jäi mysteeriksi).

Kysymys siis kuuluu, että kiva ihminen, kuka ja missä olet?

Mystistä tämä elämä. Tulisikohan huomennakin kukkia...

Niksejä ammattilaisilta

Kuten kaikki tietävät on pyörä kaiken kansan kuljin. Ja täällä jos jossain, Hollannin lisäksi, ollaan pyöräilyn ammattilaisia. Tässä reportaasi Niksipirkan pyöräilyosastolle.


Muista hyödyntää pyöräsi kuljetuskapasiteettia! (Klikkaa kuva suuremmaksi.)


Heitä hyvästit mustekalojen hankkimiselle, vanhat kreppisukkahousut toimivat yhtä hyvin.


Kyyditsemistä harrastavat voivat ilahduttaa kuljetettavaa pehmusteella, näin matka sujuu miellyttävämmin.


Ja säästäväisyys ennen kaikkea! Käytä satulasi loppuun niin säästät elämäsi aikana ainakin yhden satulan hinnan.

Iloisia talvipyräilyjä!
Ps. "Ammatilaiset" eivät käytä suin surminkaan kypärää. Muut kansalaiset kuulemman nauravat.

Pekingin ilma tänään

Että tällaista täällä. Kehä viitosella eräskin ekspaatti huristeli ja näpsi hieman kuvia hämyisistä maisemista. Aurinko oli jo noussut lähes kolme tuntia aiemmin, muttei kuitenkaan näyttäytynyt. Tässä tämä saasteraportti teille, armaat lukijat. Makkaratehdashajun keralla.


Kuunnelkaahan ensimmäinen sinfonia, on Sibben syntymäpäivä. Onnea Jannelle pilven reunalle!

Illansuussa

Kuopus vaipui flown vietäväksi. Pam pam pam pam. Kirjoitimme joulupukille kirjeet, oikastaan ihan vain lahjatoivelistat, ja kuopus jatkoi pam pamia.


Leimasinkuva pukille, tekstissä ilmeisesti kehutaan hyvästä työstä. Kuopus on toisinaan varsinainen murheenkryyni itsepäisyytensä vuoksi, mutta tämän pikkuprojektin ansiosta muistui mieleen, että kaikella on puolensa. Itsepäisyys ilmenee myös pitkäjänteisyytenä. Monta pamia neljävuotiaalta.

Ihana meininki

Palasin juuri töistä kotiin. Tämä talo tuntui syvällä sisimmässäni kodilta, ensimmäistä kertaa oikeastaan. Onhan noita koteja muuallakin, kuten muistoissa Pariisissa, mökkikoti Porvoossa, pihasauna Pappilanmäellä. Mutta nyt myös arkikoti täällä. Tuntuipa mukavalta! Kahdeksan kuukautta tämän tunteen saavuttamiseen näemmän meni. Osittainen kiitos siitä auringonvalolle, joka loi suorastaan herttaisen tunnelman olohuoneeseemme.


Myös eilen purkkiin säilömäni orkideat toivat tuntee ryhdistä ja järjestyksestä.


Mikäs tässä blogatessa! Seuraavaksi aloitan pikkumustan ompelun, vaikka eihän tässä kiirettä ole, onhan suurlähetystön itsenäisyspäivänvastanottoon vielä kuusi tuntia aikaa...

Lisää kuivuvia esineitä

Ohikulkija ei ainoastaan pääse hypistelemään asukkaiden alusvaatteita, vaan näkee heidän kenkänsäkin. Nimittäin nyt on selkiytynyt kiinantossujen kaksi parasta ominaisuutta edullisuutensa lisäksi. Niiden mustassa kankaassa ei likaisuus niin näy, haisee vain. Sitten kun päätetään ne pestä, kuivuvat ne kepeytensä ansiosta nopeasti. Ja niitähän pestään ja asetetaan ikkunalaudoille kuivumaan.






Näiden kuvien kengät bongasin yhtä ainoaa korttelia kiertäessäni!


Vaan olenpa hankkinut itsellekin paikalliset tohvelit! Taitavat olla vallan käsityötä ja maksoivat 1,5 euroa. Nitisevät kotoisasti, ovat hieman vielä uutuuttaan liukkaat ja liian kovat, mutta postilaatikolle näillä hilpaistessa tunnen oloni kovin kiinalaiseksi. Vaikken ihan oikeasti ole ketään muuta vastaavissa nähnyt, niitä kiinantossuja kun käyttävät!