Voi mikä valo, ah mitä voimaa - vain viikko sitten! Nyt on kovin toisin tuon säätilan laita, mutta näiden muistoissa elävien tunnelmien voimalla jaksaa onneksi hyvin seuraavaan kertaan kunnes aurinko meidät muistaa.
Edessä taitaa olla pian siirtyminen talvisempaan keliin. Olemme siihen varustautuneet hankkimalla hanskoja, pipoja ja talvikenkiä. Kun talossa on kolme kasvupyrähdyksen pyörteissä elävää lasta tuntuu heidän varustelunsa lähes sivutyöltä. Eikä kyse ole edes shoppailusta huvin vuoksi vaan ihan vain perustarpeiden täyttämisestä. Kai heillä on kullakin pakko olla yhdet sopivat talvikengät ja hanskat... Voiton puolella onneksi ollaan, sillä eritoten päällysvaatteita kierrätämme tyttäreltä toiselle, joten talvi tulkoot. Ja ne häikäisevän kuulaat päivät!
Vilijonkka, laitoin sinulle blogiini haasteen:
ReplyDeletevieraanashanghaissa.blogspot.fi
Mia, kiitos, käyn tutustumassa. Tähän astisessa blogielämässäni olen ollut kohtalaisen lasika vastaamaan haasteisiin, mutta katsotaan. Sydäntä kuitenkin aina lämmittää kun joku on muistanut ja kiinnostunut! Että kiitos vaan, katsotaan, ja mainiota viikonloppua Shanghaihin. Täällä sytytellän kynttilöitä haudoille, siellä täytyy vielä odottaa kevääseen hautojenlakaisupäivää. Ja kyllä, on minulla sinne Kiinaan ikävä, kaikesta helpotuksesta huolimatta.
ReplyDeleteYhdyn noihin mietteisiin. Todella. Ja vielä, kun ostaa paketin hanskoja tuntuu, että viikon päästä niistä ei näy jälkeäkään. Meiltä puuttuu vielä hanskoja, yhden pipo, yhden kengät ja takki. Huoh.
ReplyDeletePrisca, rupesi ihan naurattamaan tuo paketillinen hanskoja. Kummallisia ne sormikkaat, mihin ne oikein siellä eteisessä pujahtavat piiloon, kun sattavat kaksi viikkoa kadoksissa oltuaan yhtäkkiä ilmaantua takaisinkin!
Delete