Hyvin nukutun yön jälkeen havahduin varhain ja lähdin köpöttelemään aamuhämärässä olohuoneeseen. Melkeinpä säikähdin, sillä terassilla metrin päästä ikkunasta repi kettu saalistaan. Painoi tassullaan sitä lautaa vasten, hampaillaan riuhtoi ja jyysti, kunnes taisi havahtua läsnäolooni ja luikki tiehensä jättäen saaliin jälkeensä. Hih, ihan pelkästään tätä elämystä varten kannatti karata maalle, sillä kettupa oli käyttänyt esikoisen varvastossuja purulelunaan! Vielä tuossa eilisessä kuvassahan ne ovat ehjät. Kyllä olisin ihmetellyt tossun muuttunutta olomuotoa, jollen olisi sattunut näkemään kolttosta verekseltään. Maalla sattuu ja tapahtuu.
Elämä maalla on ihmeellistä. Tällaista tarinaa ketusta en olekaan aiemmin kuullut
ReplyDeleteIhana kokemus sinulla! Täytyi lukea ääneen koko perheelle tämä repo-tarina ;) Mikko kyseli kiusoitellakseen liikkuuko siellä päin karhuja? ;))
ReplyDeleteMukavaa viikkoa sinulle!
-Maarit
Brysselissä asuessa repolaisia näkyi harva se ilta. Siellä viedään, tai ainakin silloin vietiin, roskat muovisäkeissä ulos tiettyinä iltoina odottamaan aamun jäteautoa. Ketut hipisivät hämärän turvin apajille.
ReplyDeleteJa nuo cityketut ei pienestä hätkähtäneet vaan jatkoivat gourmet- aterioitaan siinä muutaman metrin päässä. Minä itse säikähdin muutaman kerran oikein kunnolla, kun iltakävelyilläni huomasin huonosti valaistussa kadunkulmassa yhtäkkiä tuijottavani ketun keltaisiin silmiin.
Lempi Sveitsistä