Meidän perheessä pidetään saunomisesta. On pidetty aina. Siellä minä miehenikin tapasin ensimmäisen kerran! Saunassa ovat syntyneet kaikki perheen tärkeät päätökset, alastomana keskustellessa kun ei voi muuta kuin olla avoin ja rehellinen. Eivätkä lapset ole keskeyttämässä keskustelua, jos vain muistamme heittää riittävästi löytyä.
Kiinan toisessa kodissa meillä oli pieni, noin paastearkun kokoinen sauna. Mutta kyllä sinne yksi Vilijonkan perhe mahtui, kolme suurinta tiukasti pakattuina penkille, keskimmäinen portaalle ja kuopus sykyrrässä lattialle. Oi, olipa se hauska yksityiskohta arjessamme siellä. Lähes päivittäin väänsin sen Savon termostaatista lämpiämään ja lauteilla kävimme päivän tapahtumat läpi.
Aivan erityisen meditatiivista on maalla puukiukaan sytyttäminen. Voin hetkeksi karata yleisestä härdellistä, repiä ja rutata sanomalehden, pysähtyä hetkeksi vanhan painetun sanan ääreen, sivistää itseäni viikkojen takaisella journalismilla. Oppia Vilijonkan miehen lähteneen tutkimaan Borneon saaren monipuolista luontoa sen koommiin palaamatta. Huh, onneksi olen vain leikisti Vilijonkka!
Ihana :) minulla on kova saunaikävä, alkanut viime vuonna... Jonain päivänä hankin kyllä saunan tännekin, teen vaikka itse, jos ei muuten onnistu!
ReplyDeleteMe taas ei olla saunaperhe ollenkaan. No, lapsi olisi, mutta pääsee mummulassa saunomaan. Kotona lämpiää sauna maksimissaan kahdesti vuodessa. Miksiköhän, tuumaan oikein itsekin. Ehkä pääsyy on se, ettei me MUISTETA saunan olemassa oloa, se ei vain tule mieleen.
ReplyDeleteNo okei, en minä sauno hanakasti missään (paitsi mökeillä, siellä teilläkin oli aivan ihanaa, muistan sen aina!). Ja aika usein mulle tulee saunan jälkeen huono olo, joten olen tullut siihen tulokseen ettei sauna sovi mulle fyysisesti. Välillä olo on niin huono, että huimaa ja etoo vielä seuraavanakin päivänä (ja minä siis saunon vain puukiuassaunoissa, jos se nyt tähän vaikuttaa).
No mutta sunnuntaina kävin kesän ensimmäisessä saunassa, rantasaunassa ja uin kanssa, eikä tullut huono olo ja oli mukavaa. Välillä se saunaihminen siis pilkahtaa minussakin.
Mutta, että tapasitte saunassa! Minäkin muistan muuten eräät näyttelyni avajaiset Katajanokalla. Ensin oltiin fiinisti ja sitten painuttiin keskiyön tuolla puolen Lepakolle saunaan, koko lössi. Olihan se hauskaa.
Yllä vastanneelle Liivialle halusin vinkata että minäkin voin pahoin saunassa, juuri sillein että heikottaa, huimaa ja etoo - joskus kauan sitten olen oksentanutkin. Sain tähän syynkin jokin aika sitten! Minulla laskee verenpaine huomattavasti saunassa. En nyt muista ulkoa lukuja, mutta kerran mittasin ennen ja jälkeen saunan ja ero oli merkittävä. Toki tämän lisäksi nestehukka pääsee usein vaivaamaan. Nestettähän pitäisi juoda tosi paljon ennen ja jälkeen saunan.
ReplyDeleteMutta tää verenpaineen laskeminen on kai aika yleistä, tiedän kaksi muutakin jonka toistuvan huonon olon syyksi on paljastunut laskeva verenpaine. Ei tää ehkä ketään lohduta, mutta minusta ainakin oli hauska tietää :) Ja osaa vastata nestehukasta puhuville että eipähän ole vain siitä kiinni.
Saunan lämmittäminen mökillä on minun lempihommaani. Siinä voi istuskella katselemassa tulta ja lueskelemassa vanhoja sanomalehtijuttuja vaikka miten pitkään. Lukulaitteilla on paha sytyttää tulta pesään ;)
ReplyDelete