Toinen työviikko uuvutti, sillä 200 uuden nimen opettelu on tällaiselle lukihäiriöiselle rankkaa. Visuaalisen muistin omaavana opin ne helpoiten piirtämäni istumajärjeyskartan kautta. Kun muistan miltä nimet paperilla näyttävät voin yhdistää ne sillä paikalla istuviin kasvoihin. Arvatkaapa vain ymmärsivätkö oppilaat oikeasti istua kartan mukaisilla paikoilla, varsinkin jos joku oli sairaana ja vapautunut paikka oli muka omaa parempi!
Pelkän visuaalisen muistini vuoksi minulla oli vaikeaa ulkomaanvuosina oppia uusien ulkomaalaisten tuttavien nimiä. Nimet huikattiin ohimennen käytävällä, kahvilassa tai luokissa, koskaan niitä en nähnyt kirjoitettuna. Saatoin tuntea ihmisen vuosia vailla nimeä. Mutta jos tuttavuus eteni puhelinnumeronvaihtoasteelle muuttui tilanne oitis. Sain kännykkääni nimen "kuvaksi" ja ymmärsin sen.
Voitte kuvitella millaista puuroa ovat lasten luokkakaverit ja miehen työtoverit, joista kyllä kuulee puhuttavan illallispöydässä useamman kerran viikossa, jopa vuosia, mutta ilman minkäänlaista visuaalista vilausta nimestä saati kasvoista.
Niinpä olen nyt ikionnellinen saadessani päivän huokaista rannalla ja haravoida leväkasoja. Minun ei tarvitse yrittää mitään. Yhtään mitään.
Yläasteella mulla oli yksi lehtori kuka laittoi kaikki luokata aina istumaan aakkojärjestyksessä sukunimen mukaan. Ja myös kutsui kaikki oppilaitaan aina sukunimellä. Hänellä oli muitakin organisoituja tapoja kuten valmiiksi kirjoitut kalvot mitkä aina vain läiskäisi piirtoheittimelle ja säästyi liitutaululle kirjoittamisesta. Jos joskus jotain piti kirjoittaa niin otti tyhjän kalvon ja kun sitä ei tarvittu, laittoi jonkun oppilaan sen pesemään. Sekä monia muita tapoja mitkä näin pitkän ajan jälkeen tajuaa tosi fiksuiksi. Meidän piti aina pyytää välitunnin porttivahdilta lupa käydä kioskilla. Tämä kysein lehtori päästi "sillä ehdolla",että hänelle tarjotaan karkkipussista. Kaikki lähti kioskille ja palatessa portilla tarjosi lehtorille kuka maiskutteli karkkeja tyytyväisenä :D Mahtava persoona ketä kaikki pelkäsi kun oli niin tiukka mutta oikeasti hän oli vain fiksu ja huumorintajuinen :D Meni vähän ohi aiheen mutta innostuin muistelemaan :D
ReplyDeleteTosiaan fiksu tyyppi! Kuviksessa tuo oppilaille pienten ja vähän suurempienkin siivoustehtävien ulkoistaminen on välttämättömyys, muuten en ehtisi välitunneilla edes vessassa käydä, saati vesilasillisella. Istua en luokassa koskaan ehdi, joten tarvitsen välitunnista viisi minuuttia jalkojenlepuuttamiseen, jolloin yleensä samalla kirjaan muistiin edellusen tunnin "saavutukset", riehumiset, huomiot.
DeleteMulla on jo vuosia ollut samaan omaan nimiongelmaani ratkaisuna/ helpotuksena se, että otan (lupia kyselemättä) jokaisesta uudesta oppilaasta itselleni kuvan. Kuvaan listan aakkosjärjestyksessä -ja ensin tietenkin otan kuvan nimilistasta, jos samaan putkeen tulee monen ryhmän kuvat. Sitten koostan itselleni kuva-nimi paperin jokaisesta ryhmästä. Ei enää haittaa, vaikka paikka vaihtuisi. Mun on myös aina nähtävä nimi paperilla, ei se muuten päähän tartu. Ja kun yhdistän kuvan ja nimen, opin jo siinä paljon. Ja voin aina tarkistaa kun kumminkin menee pitkään jotkut sekaisin... Perustelen kuvaamista oppilaille sillä, että opin heidät siten nopeammin ja kuvat menevät vain tuohon tarkoitukseen, ei julkiseen jakoon. Ja poistan kuvat koneeltakin heti kun en enää tarvitse. Suosittelen!
ReplyDeleteOi miten tuttua! Minä en vieläkään 33 vuoden jälkeen tunnista kaikkia samalla kadulla asuvia naapureita, puhumattakaan heidän alati kasvavia ja vaihtuvia lapsia.
ReplyDeleteTyö elämässä täma vaiva oli oikeastaan siunaus, ei jäänyt mieleen kasvot eikä niiden nimet. Säilyi hyvin potilaiden henkilöllisyydet salassa. On sinulla urakkaa. eikö kukaan insinööri keksi siihen kunnon aparaattia. varmaankin Suomessa on monia opettajia samassa tilanteessa.
Pipuu, Kiinassa tuon homman hoitivat avustajat! Mutta olinkin unohtanut ne heidän tekemät kuvalliset istumajärjestykset. Kiitos muistutuksesta, tänään kopioin viimevuoden koulukuvat ja nyt värkkäämään järjestyksiä.
ReplyDeletePensastasku, ei mulla ongelmaa ole kasvojen muistamisessa. Tunnistan ihmisiä jopa ala-asteelta, mutta ne nimet...
Tässä kohtaa pitää kysyä, eikö teidän koulussa ole wilmaa käytössä? Siellä on istumajärjestyksen kohta, johon pääkäyttäjä voi laittaa automaattisesti koulussa otettujen luokkakuvien yksilökuvat ja hips vaan, niin saat istumajärjestyksen, jossa sulla on jokaisen lapsukaisen naama näytillä. Uudella ikäluokalla ei tietenkään syksyllä ole ennen kuin kuvat on otettu. Mutta muuten toimii mainiosti.
ReplyDelete