Kettu oli kuin kotonaan. Tuskin mies oli sisään ennättänyt ketun jo tullessa haistelemaan kaivolle äskeisiä vedenottopuuhia.
Tutkittuaan aikansa kellahti levolle terassille, aivan eteemme tarkkailtavaksi.
Ihmetteli ehkä, että mitäs tämä tällainen elämä on. Aikaisempina talvina on saanut ihan rauhassa luikkia tällä tontilla ja nyt ihmisiä ravaa yhtenään.
Itsekin sitä ihmettelemme. Että taasko saamme olla täällä maalla? Ja koskahan tähän Suomeen tottuu, elämä muuttuu tavalliseksi vain? Meillä vanhemmilla on tietenkin Suomessa kasvaneina ja pitkään Helsingissäkin asuneina etulyöntiasema. Oli taas esikoisen luokkatoveri ollut pudota tuolilta, kun joutui selittämään mikä Hullut Päivät oikein onkaan. Lääkärinvastaanoton odotustilassa puolestaan hämmästytti kaunis saamelaisäiti lapsineen. Kotimatkalla sain selittää, että kyllä, saamea puhutaan ihan oikeasti, kuten juuri huomasimme, ja Helsingissäkin on varmasti useampi sata saamelaista.
Aina luullessani lasten tietävän ja osaavan kaiken tästä suomalaisesta arjesta tulee eteen uusi ihmeellinen asia. Eipä käy aika pitkäksi.
Saitpa hienot kuvat ketusta! Kerrassaan nätin näköinen karvapallero, eikä pelottava yhtään. :-)
ReplyDeleteOlipas rohkea kettu! Hauskaa on muutenkin ollut seurata teidän Suomeen paluuta. Meillä on vielä vuosi armonaikaa ja sitten tullaan myös.
ReplyDeleteOlen ollut kommentointikiellossa jostakin syystä tässä blogissa, mutta nythän tuo näyttää taas hyväksyvän minunkin viestimiseni...
Ketut on tänä vuonna rohkeita kun on huono myyrävuosi. Tulevat pihoihin ruokaa etsimään.
ReplyDeleteVierailua oli varmasti hieno seurata.
Satu, nätti tosiaa, ihan toista maata kuin se joka asui muinoin Lontoossa takapihallani, sellainen kapinen piski. Silloin ajattelin, etten pidä ketuista, mutta tämän kohtaamisen perusteella taidankin pitää.
ReplyDeleteMine, kommentointikieltosi ei ole sitten ollut minusta kiinni, enkä oikein ymmärrä missä on kiikastanut, mutta anteeksi nyt kuitenkin! Vai vuoden päästä takaisin, aikas monne vuoden jälkeen teilläkin. Täällä tosiaan saat jo hieman esimakua mitä saattaa olla edessä. Kaikesta en tietenkään ole täällä edes kertonut, mutta sen voin sanoa, että lapsen ikä vaikuttaa todella paljon asettumisen ja kaverisaanin nopeuteen. Ja kaikki nämä vuodet kun olen ollut siinä uskossa, että Suomessa homma toimii, niin ehei, ne olivat koti-ikäväisen sumentuneen mielen ajatuksia. Kyllä täälläkin toimistoissa saa ravata, yleensä moneen kertaan. Milloin mikäkin paperi puuttuu. Esimerkiksi työttämäksi ilmoittauduin tammikuussa, mutta vieläkään en ole saanut päätöstä tulenko saamaan työttömyyskorvausta!
Katja, ai myyristäkö kaikki johtuukin. Enpä ole tiennyt, kiitos!
Niin ne kaikki sanoo, että pahimmat kulttuurishokit tulee justiinsa takaisin tullessa. Ja meidän lapset on koko ikänsä Turkissa eläneitä, eli heille Suomi on se ihana lomamaa, jossa kaikkien elämä pysähtyy heidän tullessa paikalle. Ja aina on kesä tai joulu. Huhhuijaa. Minä psyykkaan itseäni sen kaiken pahanmielen kestämiseen.
ReplyDeleteJa kun niitä lapsia riittää, kaiken ikäisiä. Hirvittää jo valmiiksi.
Ihanaa lukea näitä. Ainahan sitä kuulee miten Suomi on eksoottinen maa omalla laillaa, mutta itselle arkipäivää olevat asiat eivät vaan tee enää sitä vau-huomiota. Mutta onhan tuo aika uskomatonta...hullut päivät ja kettu :) Kyllähän tämä Englanninkin maaseutu ja kaupunkielämä saa suomalaisen maalaistytön ihmettelemään :)
ReplyDeleteOlen eläissäni nähnyt luonnossa kettuja tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen juoksi tien yli jossain Pohjanmaalla kauan aikaa sitten ja toinen teki saman tempun kotikulmillanne Helsingissä ennen joulua.
ReplyDeleteKaunis vierailija terassillanne.
Mine, lapset tosiaan joutuvat tutustumaan uudenlaiseen Suomeen. Ja luulen heidän välillä tuskastuvan, kun eivät kaikesta pidäkään ja kenties ajattelevat, että täällä nyt sitten ollaan lopun ikää tai ainakin niin kauan kun nämä hölmöt Suomeen halunneet vanhemmat määräävät. Meidän esikoisen puheista esimerkiksi välittyy ajatus, että kestää nyt nämä muutamat vuodet kun ei muutakaan voi, mutta heti lukion jälkeen muuttaa ulkomaille.
ReplyDeleteUusi Aamu, varmasti Englannissakin tosiaan riittää ihmettelemistä. On vanha kulttuuri, tiukat käytössäännöt, omanlaisensa rakennuskanta, monikulttuurisuutta, monarkia. Nautihan uutuudenviehätyksestä niin kauan kuin sitä jatkuu!
Pensastasku, nyt kun noin sanot niin varmasti kohtapihallanne hyppelee citykettu!
Kaunis kettu, hyviä kuvia olet saanut! :-) Oon muutaman kerran nähnyt ketun lähettyviltä ja on kyllä väriltään todella upea!
ReplyDelete