Alkoi huolettaa, että millaisen kuvan kaupungista ja maasta annan. Itse on vaikeata sitä nähdä. Etenkin kun valokuva-albumia selatessa en valtaisaa eroa eroa Minun Porvoon ja Minun Pekingin välillä näe. Vai näettekö te?
Samankaltaisiin yksityiskohtiin tunnun takertuvan: maalattuihin jo kulahtaneisiin pintoihin, vilahtaviin pitseihin, suloisiin pikku ikkunoihin, herkullisiin ruosteläiskiin.
Muistuttaisin armaita lukijoitani, että tämä blogi on minun totuus, yksittäisen ihmisen kokemus, erään kameran ikuistama ympäristö.
Lapset ja mies eivät useinkaan tunnista kuvista paikkaa tai aikaa. Mutta minulle jokainen halkeama, läiskä, hiukkanen ja suttu ovat tuottaneet jonkin asteista iloa ja innostusta, joko olemassaolollaan tai suomalla minulle mahdollisuuden havainnoida, jopa siinä määrin että olen sen halunnut kuvata. Olen onnellinen että näen.
Matka jatkuu.
Olen onnekas, että saan nähdä kanssasi Sinun omaksumallasi näkemisen tiellä. Jatka samalla tiellä.
ReplyDeleteEn tiedä onko hyvä vai huono kun huomio kiinnittyy samankaltaisuuksiin. Kuvissa sen näkee selvemmin kuin missään muualla. Minä kuvaan kaiken aikaa samoissa ympyröissä ja yritän löytää uusia "näkymiä". Siltikin niissä näkyy tiettyjä piirteitä, vaikka yrittämällä yrittää nähdä erilailla.
ReplyDeleteJa näinhän se on elämässä muutenkin. Kun on alavireinen, näkee ympärillään epäonnistumisia, ongelmia ja esteitä. Energisenä taas kaikkialla vilisee mahdollisuuksia, upeita asioita ja kaikkea kaunista.
Olen onnellinen, että olen eksynyt salamatkustajaksi sinun tiellesi.
Mukavaa viikonloppua :)
Ihania "vertauskuvia"!
ReplyDeleteJatka samaan malliin vain!!
ReplyDeleteMä mietin usein samaa. Millaisen kuvan annan kun kuvaan vain vanhaa ja kulunutta. Pimeitä kapeita kujia sortumispisteessä olevineen taloineen vaikka todellisuudessa suurinosa asuu uusissa moderneissa omakotitaloissa :D Mutta kameran linssini zoomaa aina vain mielummin vanhaa ja risaan :)
Ajattelen näin: niin kauan kuin en työskentele Brysselin matkailunedistämiskeskuksen tai jonkun uutistoimiston leivissä (eli siis luultavimmin lopun ikäni)
ReplyDeletekuvaan sitä mitä itse haluan katsella, noin kärjistetysti sanottuna.
Ei minunkaan blogini Bryssel-kuvat ole ollenkaan koko totuus kaupungista, mutta kun en tykkää niitä manneken pissejä kuvailla tai sellaista...
Oma näkökulma on paras, pidä se!
ReplyDeleteTämä rinnastus oli mahtava! Eron kyllä huomaa, mutta siinä onkin homman hienovaraisuus ja taitavuus.
Ja minähän olen juuri kuvilla vääristäjä jos joku. Kuvistani päätelleen on moni ulkomaalainen erehtynyt luulemaan, että asun jossain idyllisessä kylässä. Toivottavasti eivät osta niiden pohjalta matkaa tänne, tulevat pettymään.
Kauniita kuvia ja mukavaa pohdintaa - blogiasi on aina muava lueskella, ja kuvat ovat visuaalisesti minunkin makuuni.
ReplyDeleteHauskaa viikonloppua!
Kuviasi on mukava katsella.
ReplyDeleteJokaisella meillä on oma "sihti" elämään ja ympäristöömme.
Ihastuttavia kuvia, olivat ne sitten Porvoosta tai Pekingistä!
ReplyDeleteAi onko joku valittanut kuvistasi? Minusta ne ovat hienoja. Vähän niin kuin pikkulapsen näkökulmaa välillä (tämä oli sitten kohteliaisuus).
ReplyDeleteVilijonkalta terveisiä. Hän on toistaiseksi Kiinanmuurin katveessa. Postaus ei onnistu, koska Bloggeriin pääsy mahdotonta.
ReplyDeleteOdotellaan aikoja parempia.
Terveiset Helsingista!
ReplyDeletePari viikkoa puhdasta ilmaa, paljon tilaa, kalliita hintoja, jarjetonta ruuan monipuolista tarjontaa(on mista valita!), harmaita savyja, viela talviunestaan heraamattomia ihmisia...
Teillakin kohta kotimaa kolahtaa! :)
Näkeminen on hieno taito.
ReplyDelete