Hip hei, täältä tullaan, onko Sinfonia Lahti valmiina? Ja Kamulla Sibelius tikunpäässä? Maltan tuskin odottaa viulukonserttoa, ehdotonta suosikkiani.
Illan konsetti on esikoisen ja keskimmäisen ensimmäinen kokoillan sinfoniakonsertti, joten jännitystä leijuu ilmassa. Erityisesti esikoinen jännää, että iskeekö väsymys kesken kaiken ja mahtako yleisö malttaa olla taputtamatta osien välillä. Pianhan se nähdään, siellä uljaassa Munassa, jonne päästäkseen täytyy kulkea vedenalaista tunnelia pitkin. Jännää ja ihanaa. Emme sentään ihan Jumalan selän takana asu kun tällaisia kulttuuririentojakin on mahdollista harrastaa!
Enemmän näkyy olevan siellä mahdollista kuin täällä (vaikka mies onkin parhaillaan äänittämässä kaupungin orkesterin viuluja)!
ReplyDeleteIloitsen puolestanne, viulu vinkukoon!
Kuuntelin aina viulukonserttoa koti-ikävään Englannin vuotena! Mutta nykyään konserton kuuleminen tuo mieleen teihin liittyviä epämääräisiä muistikuvia: Itä-euroopan kiertue (?), monsieur tarjoilemassa aamiaiseksi munalikööriä, hermostuneet stemmaharjoituksemme (ne pari tahtia toisessa osassa) ja tutustuminen beta-salpaajiin ystävällisellä avustuksellasi... Samalla reissulla taisi määräytyä tuleva ammattini, kun viattomasti ehdotit yhteistä torimyyntikojua. Jep, onpa ollut hauska tutustua teihin!
ReplyDeleteLiivia, no joku sentään perheestäsi saa kuulla elävää musaa! Palattiin juuri konsertista, jossa tosiaan viulu vinkui niin että hyvä kun poju pysyi kengissään, niin oi kova meno.
ReplyDeleteNina, rakas ihana Nina, kiitos samoin. Minä muistan nuo samat jutut ja monta muutakin yhteistä kommellusta. Keitä lienee nuo Lahden oboistit, mutta niiltä sujui ihan mallikkaasti se toisen osan alku, kuuntelin oikein korvat höröllä. Toivottavasti olet kesällä maisemissa niin nähdään taas.