Saturday, December 1, 2007

Makuasioita / Learning to decorate

Joulun lähestymisen huomaa myös ihmiset vimmaavasta koristelutarpeesta. Tekolunta näyteikkunoihin, valkoista suihketta ikkunoihin, silkkipaperihiutaleita, punaisia siluettitonttuja, kimaltelevia lasipalloja, kiliseviä kulkusia. Käsitöitä myyjäisistä, krääsä Kiinasta, perheen perinteiset pölyttyneestä pahvilaatikosta.


Vähemmästäkin esimerkistä lapsetkin tempautuvat leikeissään mukaan, vaikkei kotona vielä vauhtiin olla päästykään. Prinsessalinna sai koristeet kaulaan, hmmm... mitäs tuosta nyt tykkäisi? Spontaanisti hymyilytti, mutta toisaalta jäin muistelemaan, että missä vaiheessa esikoinen oppikaan kohtuuden? Ja mikä minä olen sanomaan, että liika on liikaa? Oikeastaan, kokonaisuus on näyttävä ja koristeet sävyiltään sopivat linnaan. Ihan hyvä, kuopus kulta!

3 comments:

  1. Hieno hieno!

    Pienenä minulla oli tapana pukeutua joulukoristeisiin, eikä pelkästään joulun alla. JOulupalloista tuli niin ihanat korvikset, ja meillä oli vielä sellainen puuhkamainen, punainen kuusenköynnöskin.

    Kyllä se siitä laantuu. KOruni ovat paljon vaatimattomampia nykyään.Eikä korvissani eds ole reikiä koruja varten lainkaan.

    ReplyDelete
  2. Olin ennen kuusen kanssa aikamoinen tiukkapipo. Ajattelin että MINÄ se tiedän millainen on tyylikäs kuusi, minä määrään millaiset koristeet siihen pannaan...
    No..Sitten tuli mies jonka maku on aivan erilainen. Sitten vielä kaksi poikaa, joiden maku on enemmän samaa kuin isänsä, mutta potenssiin sata.

    Nykyään ajattelen että anti mennä. Pojat koristelkoon kuusen. Pankoon kaikki mahdolliset värit sinne sekaisin, oikein ameriiikanmalliin
    kiitoa niin paljon kuin sielu sietää. Minä olen aikoinani saanut koristella kuusen halujeni mukaan (lapsena ja sittemmin aikuisena ennen omia lapsia) ja nyt ajattelen että joulu on kuin onkin lasten juhla, miksen antaisi heidän iloita kaunistelupuolestakin.

    ReplyDelete