Saturday, December 15, 2007

Kauneuden kokemuksia / Experiencing many kinds of beauty


Nyt siellä ruudun äärellä jo ihmetellään, että on tainnut rouva lopullisesti seota, kun esittelee punaisia haituvia ja turistiopaskirjaansa. Vaan, eipä ole haituvat mitä tahansa roskia tai kuvan talo mikä tahansa tuulimylly!

On nimittäin tilanne sellainen, että mieheni reissaa Pariisi-Helsinki-Lontoo väliä sen verran tiuhaan, että hänet luetaan erään suomalaisen kansallisen lentoyhtiön avainasiakkaaksi. Kiitokseksi tästä tarjosi lentoyhtiö koko illan serviisin kahdelle Moulin Rougessa, cancanin synnyinkodissa, heiluvien höyhenhaituvahuivien taivaassa! Sieltä punaiset pöydällemme lennähtäneet tuliaiset.

Ilta piti sisällään kokemuksia hyvin monella tasolla: Keskustelin illallispöydässä ranskaksi (aivan aina en itsekään enää ymmärtänyt mitä yritin selvittää, mutta keskustelu eteni jonnekin!). Ruoka täytti vatsan, mutta makuaistia ei pahemmin tarvinnut käyttää... sen kummempaa pöperöä ei tosin kotonakaan olisi ollut tarjolla. Shampanja maistui toki shampanjalta. Kaksituntinen show tuntui tv-ohjelmalta, johon oli koottu kabareemaailman tähtihetket tiiviiksi läpileikkaukseksi. Istuimme aivan kiinni lavassa, jolloin rytmin, vauhdin ja tunnelmien elämykset korostuivat. Tanssivia hepeniä, upeasti treenattuja vartaloita, naistanssijoiden paljaita a-kokoisia rintoja, käytössä muovautuneita tanssikenkiä, heliseviä ja kimaltelevia asuja, päällemme roiskuvaa hikeä, kauniita miehiä, työhönsä 100% uppoutuneita tanssin ammattilaisia, värejä, valkoisia hymyjä, cancan aidoimmillaan. Kuin pieniksi makupaloiksi tanssin lomaan oli ripoteltu toisten alojen mestareita: jonglööri, joka soitti rumpuja pompottelemalla palloja suullaan, akvaariossa sukelteleva/tanssiva käärmenainen ja ties mitä temppulijoita.

Puoliltaöin kotona silmissä vilisi filmi pikakelauksella, eikä loppua tuntunut tulevan, väri ja vauhti vain jatkui. Sellainen oli Moulin Rouge minun kokemana.


Eilisen aamun tunnelmat olivatkin toisesta ääripäästä. Tunnelmaa ruotsalaisella kirkolla, Lucia toi valon pimeyteen, kaikki koulun oppilaat lauloivat yhdessä täydelle salille, rauhaa ja joulun riemua, pieniä sooloja, suloisia piparkakkutyttöjä- ja poikia, supattelevia tonttuja. Lopuksi glögiä, pipareita ja sahramipullaa seurakuntasalilla yhdessä lasten kanssa.

Näin voimakkaita elämyksiä jaksaa vain sopivissa annoksissa. Nyt oli sopivasti tälle viikolle.

3 comments:

  1. Ohhoh mitä kokemuksia tosiaan! Hieman toista verrattuna tänne läntisen periferian oksennustautiseen viikkoon... Sunnuntaina sentään kansainvälistä joulujuhlafiilistä tiedossa! En ole ikinä käynyt punaisessa myllyssä. Hauskaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  2. Punainen mylly on kokemus. Toisaalta aika tavalla turhaan parjattu vain "turistirysäksi".
    Aina kun mulle tapahtuu jotakin erityistä niin tapahtumat pyörivät päässä niin, että valvon pitkään. Pää tarvitsee nykyään pidemmän ja pidemmän ajan tyhjentyäkseen.

    ReplyDelete
  3. Tuonne myllyyn voisi joskus mennä. Pariisissa vain tuntuu olevan sitä nähtävää vain liiaksi, kun ei tarpeeksi usein sinne pääse. Helmikuussa seuraava reissu, odottelen jo innolla!

    ReplyDelete