Monday, December 3, 2007

Leipäjono / Parisian way of getting prepared for Sunday lunch

Talossamme on leipomo, lähitienoon paras sanoisin. Ja mikä parasta, se palvelee joka päivä 07-20 paitsi keskiviikkoisin, siis sunnuntaisin ja kaikkina mahdollisina pyhinäkin saa tuoretta purtavaa ellei satu olemaan keskiviikko. Aamiaiselle kroisantit, lounaalle tavallinen patonki ja illalliselle haemme lämpimän maalaispatongin. Herkullista luksusta.


Lounasaikoihin kertyy piiitkä jono, kaikki haluavat tuoretta ja ovat valmiita sen vuoksi jonottamaan, toki myös tilaisuuden tullen kiilaamaan...


Kaksi vikkelää myyjää sekä omistajatar palvelevat asiakkaita ristiin rastiin, auttavat valitsemaan juuri sen oikean sävyisen patongin.


Sunnuntailounaalle ostetaan herkullinen kakku kruunaamaan aterian. Valinta ON vaikeaa!


Vai ottaisiko lajitelman leivoksia?


Leivät kainalossa kiiruhdetaan kotiin. Eilen etenkin, kun syystuuli riepotteli lehtiä ja hameenhelmat olivat nousta korviin. Tämä pieni kuvaussessio riitti päivän ulkoiluksi!
Posted by at

9 comments:

  1. violetDecember 3, 2007 at 7:17 PM

    Aivan valtavan kauniita kuvia - vaikkei tuosta aiheesta rumia saakaan!
    Mulle käy usein niin että leipä on melkein puoleen väliin syöty ennen kuin olen kotona, vaikkei meidänkään lähin leipomo kaukana ole. Tuossa lähellä on aukio jonka varrella on 4 eri leipomoa. Se onkin hyvä, sillä siellä missä on
    hyvät patongit eivät taas kroisantit ole kummoisiakaan (ja päin vastoin).
    MEillä oli eilen kans aivan valtava tuuli. POjat eivät käyneet ulkona ollenkaan.

    ReplyDelete
  2. MatroskinDecember 3, 2007 at 8:13 PM

    iik. Meillä on vaan kamala suttuinen K-Ekstra, josta saa sunnuntaisin vain kumista muovipussileipää!

    ReplyDelete
  3. pensastaskuDecember 3, 2007 at 8:42 PM

    Tunnen nenässäni teidän alakerran tuoksut. Saako sieltä vielä niitä suklaisia siilikakkuja?

    ReplyDelete
  4. InkivääriDecember 3, 2007 at 10:19 PM

    Ihanat kuvat! Tuore leipä lähileipomosta on sitä, mitä aina odottaa matkoilta - meillähän ei sellaista kulttuuria valitettavasti ole edes kaupungeissa..

    ReplyDelete
  5. violetDecember 3, 2007 at 11:39 PM

    Eipä ole, ei. Aivan ihme juttu sekin.
    Onkoos muuten niin että Suomessa ei ENÄÄ ole sellaista kulttuuria? Miten minulla on sellainen muistikuva että kun olin lapsi niin mekin ostettiin viikonloppuna leipomosta leipää ja leivoksia?

    ReplyDelete
  6. pikkujututDecember 4, 2007 at 3:47 AM

    Meillä on keskustassa vain yksi leipomo,jossa paikallinen leipä parasta,sitten pitääkin ottaa auto alle ja mennä toiseen hakemaan sämpylät ja toiseen sitten muut. Croisantit löytyvät myös kävelymatkan päästä mutta parhaiden juustokakkujen tekijä muutti Qatariin,joten sinne onkin pitkä matka.

    Leipäreissuihin saa käytännössä kulumaan koko päivän kun missään leipomossa ei ole tiettyä tarkkaa aikaa milloin on uunituoretta tarjolla.

    Olette perin onnekkaita!

    ReplyDelete
  7. VilijonkkaDecember 4, 2007 at 3:55 AM

    Pensastasku, totta kai siilejä löytyy. Kuvasinkin yhden, mutten tullut laittaneeksi sitä kuvaa esille, kun sen iso punainen nenä ei olisi sopinut muuhun väriskaalaan...

    ReplyDelete
  8. HeidiHelmiinaDecember 4, 2007 at 5:40 AM

    Voi ei mitä luksusta, leipomo omassa talossa. Minulle postauksesi oli pieni ulkomaanmatka keskellä lumipyryä.

    ReplyDelete
  9. LiiviaDecember 4, 2007 at 2:12 PM

    Ihanaa ihanaa, tälläisiä pariisikuvatuksia lisää!

    Alin kuva on erityisen hieno!

    Ja tuore pariisilainen leipä, sitä söis ja söis, ja söin ja söin, ja silti tulin laihenpana kotiin!

    ReplyDelete

Subscribe to: Post Comments (Atom)