Lapsuuteni ja nuoruuteni itsenäisyyspäivät sujuivat vuodesta toiseen samanlaisina; Aamusta osallistuimme partiolippukuntamme Tuuspartion voimalla jumalanpalvelukseen Tuusulan tunnelmalliseen puukirkkoon. Sen jälkeen laskimme seppeleen sankarihaudoille. Oli aina paukkupakkanen ja värjöttelimme rivissä hangessa tönöttäen, kai. Illalla sitten tuijotin nenä kiinni televisiota ja linnan juhlien iltapukuja. Opiskeluaikoina sai itsekin pukeutua pitkään ja liehuvaan, tuleva aviomieheni hurmasi frakissaan. Opiskelijajuhlia ja hauskanpitoa.
Ulkomailla asuessamme olemme tietoisesti pyrkineet järjestämään suomalaiset juhlapäivät parhaan taitomme mukaisesti ja tuoneet esille kotosalla meidän kaikkien synnyinmaan perinteitä. Vaan nyt pääsi itsenäisyyspäivä vallan yllättämään. Joulua olen jo valmistellut pitkään, mutta 6.12 tuli aivan humpsahtaen. Anoppi sentään oli pitkäkatseinen ja lähetti työmatkalaisen mukana kuukausi takaperin sinivalkoisia kynttilöitä. Mutta pakastekarjalanpiirakat, jälkiuunileipä sun muut jäivät hankkimatta.
Aamiaismusiikkina soivat isänmaalliset laulut, törkkäsin huonepalmun juurelle pari kankaista lippua, yksi sinivalkoinen kynttilä valaisi ruokapöytää. Itsenäisyypäiväillallisemme saa tavallista kansainvälisemmän muodon. Tarjoilen graavilohta, sillejä, ostereita ja jotain mätiä. Lisukkeeksi perunaa ja salaattia, ehkä myönnytyksenä muutama kalapuikkokin. Juomaksi kenties shampanjaa tai valkoviiniä. Jälkiruoaksi sinivalkosia karamellejä. Ja sama levy taas soimaan. Eiköhän näillä eväillä 90. itsenäisyyspäivä hyvin suju. Oi maamme iltalauluksi?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Mulla on niin kauhea nuha etten maista enkä haista mitään. Menu on ainakin minun osaltani mandariineja, suklaata ja teetä. Ehkä banaani kyytipojaksi.
ReplyDeleteLapsille sanon aina että Itsenäisyyspäivä on Suomen syntymäpäivä. He kysyvät mitä Suomi saa lahjaksi. Jaa-a.
Hih, taitaa olla suomalaisempaa kuin monella täällä kotona;)
ReplyDeleteKoulussakin opetetaan nykyään että itsenäisyyspäivä on Suomen syntymäpäivä.
ReplyDeleteTeillähän hienot menuut siellä. Meillä ei ole edes sinivalkoisia kynttilöitä. Itse ajattelin juhlistaa päivää menemällä lavendel-kylpyyn ja syömällä yrttisiä lammaspyöryköitä. Mutta kyllä meillä tuo lapsen tekemä siniristilippu liehuu ja biisi on pariin otteeseen hoilattukin.
Kaupantäti ehdotti kaupantiskillä sini-valkoisia kynttilöitä. Niitä en kotiini huoli, en edes itsenäisyyspäivänä. Poltetaan sitten valkoisia. Muistakaa sitten maamme laulun ohella hoilata myös melkein kansallislauluun rinnastettava, ah niin isänmaallinen ja tunteet kattoon nostattava Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen. Siinä on sanottu kaikki! Hi hii..
ReplyDeleteOlisiko Maamme-laulu pitänyt kirjoittaa isolla? Kirjoitin nyt, ettei tule kahta kertaa samaa virhettä:)
ReplyDeleteJuhlava on menuunne.Meidan pienet kuumepotilaat saivat mannapuuroa lounaaksi.Jalkiruuaksi oli sentaan Fazerin sinista.
ReplyDeleteMuuten juhlaa on vietetty suomalaisten lastenohjelmien maratonkatselulla.
Minä en muista..
ReplyDeleteVaihto-opiskeluajan itsenäisyyspäivänä suomalaisen kämppikseni kanssa pakotimme muut kämppikset kuuntelemaan isänmaallisia lauluja ja katsomaan dvd:ltä Tuntemattoman sotilaan. Taisimme leipoakin jotain...mutta vapaapäivää ei ollut. Se kyllä vaikutti tunnelmaan, kun me kaksi vain olimme juhlatuulella.
ReplyDelete