Juhlapäivä

Saunamies, soittomies, herkkusuu, mökkimies, showmies, isäpappa, metsämies, kiinamies, merimies, yrittäjämies, karvamies, seuramies.

Sellainen kohdalleni partiometsässä sattui ja yhdessä kiersimme rukouspöydän kolmesti päivälleen kaksikymmentä vuotta sitten. 

Tuntuu uskomattomalta määrältä vuosia, vaikken koskaan liittoamme olekaan epäillyt tai epätoivoon siinä vajonnut. Kun on hauskaa aika vain menee niin nopeasti.

Uudet tuulet

Välillä jo ajattelin, ettei seinään paiskautumistani voi estää. Yritin jarruttaa, sain apua ja ilmeisesti törmäyksen väistäminen onnistui, mutta päällimmäisin tunne oli pitkään heikkous.  

Tänään kuitenkin tuntuu jo helpottuneelta, näen edessäni toivoa, valoa, kuin olisin saanut potkulautani ohjauksen takaisin itselleni. Tapasin ihmisen, joka sydämestään toivotti minut tervetulleeksi, eikä turhia proplematisoinut vaan uskoi ideaani: perustan oman taidekoulun. Edessä on pitkiä ja haastavia työpäiviä, kokonaisen opetussuunnitelman kirjoittaminen, materiaalien hankkimista, markkinointia...

Mutta uusi tuuli auttaa minua polullani eteenpäin ja se tuuli muistuttaa kesäistä puhuria, hieman väristävää mutta ystävällistä. Antaa minun nukkua yöni ja hymyillä päivällä. Niillä pääseekin jo pitkälle.

Sadun loppu

Lapsuuden sanotaan loppuvan kun ei enää usko satuihin, keijujen ja peikkojen, mörköjen ja haltijattarien muuttuessa pelkiksi kirjojen kuvissa seikkaileviksi hahmoiksi. Mutta onneksi ymmärryksen kasvaminen tuo mukanaan myös iloa. Kuopus avautui minulle eilen kertomalla nuorempana ajatelleen prinsessojen olevan vain niitä satuhahmoja, mutta Viktorian häiden myötä hänelle oli valjennut taruakin ihanampi totuus: Prinsessoja on ihan oikeasti olemassa! Ja prinssejä. Ihana maailma!

Pieni seikkailu

Kuopuksen luontainen arkuus on alkanut väistyä elämän nautiskelun tieltä ja reippaus lisääntyy vuosi vuodelta. Hän heittäytyy, uskaltaa ja haluaa yrittää.

Viime viikolla kuopus tunsi olevansa valmis kulkemaan itsenäisesti metrolla balettiharjoituksiin. Hyvällä suuntavaistolla ja paikantunnistuskyvyllä siunattu tytär olikin helppo päästää menemään. Mutta voi, sen verran oli hän jännityksen vallassa, että heti Kamppiin päästyään olikin lähtenyt vääriä liukuportaita ylös päätyen suurempaan ja vieraampaan paikkaan pienen aulan sijaan eikä balettireittiä enää löytynytkään. Vieras "täti" oli huomannut kuopuksen epävarmuuden ja tullut kysymään mikä tällä oli hätänä ja lähtenyt saattamaan tytärtä kohti Aleksanterinteatteria. Muutaman korttelin kuljettuaan oli lapsi bongannut katuvilinästä ystävättärensä isän, mennyt tädin kanssa hänen juttusille ja aikuiset olivat vaihtaneet saattovuoroa. Tarjottiinpa tyttärelle oikein pyöränpakkarikyytiä perille, mutta sen verran oli reppana säikähdyksissä, että halusi tavallisesti kävellen kulkea viimeiset korttelit. 

Ihania ystävällisiä kaupunkilaisia, heitäkin on! Ja Helsinki on niin pieni kaupunki, ettei heitä näytä kovinkaan vaikeaa olevan löytää. 

Haluaisin lähettää sydämelliset kiitokset "tädille" tarkkanäköisyydestä ja huolenpidosta todennäköisesti kesken oman kotiinpaluukiireen! Sekä ystävättären isälle tyttäreni saattamisesta perille! KIITOS!

Takaisin juurille

Olimme vuosikausien tauon jälkeen suuressa partiotapahtumassa ja vieläpä oikein juhlallisesti Olympiastadionilla. Tunnelma oli perinteiseen tapaan katossa, lapsilla äänet käheinä lippukuntahuudoista ja yhteisten leikkien nostattama hymy kasvoilla. Minusta tietenkin oli hauskaa tarkkailla miltä 20 vuotta sitten suunnittelemani harrastusmerkit näyttivät partiolaisten hihoissa. Aika näyttää menneen ainakin tuon tietonikkarimerkin ohi, sillä tuskin nykynuoret tunnistavat mikä tuo korppu on!

Mutta ennen kaikkea olimme kannustamassa leikkimieliseen Partiomestari 2014 kilpailuun osallistuvaa keskimmäisen kisavartiota Fregattia. Kilpailu vaikuttaa kerrassaan mahtavasti organisoidulta ja jännittävältä kokemukselta, jossa 10 vartiota eli 30 nuorta ympäri Suomen saavat mediakoulutuksen lisäksi oppia kaikessa mahdollisessa alansa mestareilta suunnistuksesta kokkaukseen ja kiipeilystä musiikintekoon. Ja kuten partiossa on tapana, kaikki tapahtuu vapaaehtoisvoimin! Syksymmällä sitten olemme ulkoilun sijaan nenät kiinni televisiossa sarjan tullessa lastenohjelmissa. 

Boheemit vs. tavikset

Perheessä on kriisi. Itsepäiset kokeilunhaluiset vanhemmat sisustavat ja lapsien mielestä idea on a) vaarallinen b) ruma c) outo d) liian boheemi f) kaikin puolin hirveä. 

Vanhempien mielestä lapset ovat mielipiteissään kaavoihinsa kangistuneita taviksia, sillä kesähuvilan "uusi" sohvapöytähän on värikkään taiteellinen, kuin suoraan Tuusulan Rantatien kulttuurikodeista lainattu sekä laareineen käytännöllinen. "Jokaisesta marmatuksesta pöytä on paikoillaan yhden viikon lisää",  tuumaavat vanhemmat. 

Jo yli kesän mennään näin. Sori vaan, lapsoset. 

Edit. Esikoinen haluaa huomauttaa, että sisustuksellisesti pöytä on ihan hyvä, mutta vain epäkäytännöllinen!

Kyllä tämä tästä...

Kohtasin tauon jälkeen lauman eilen, antoivat armollisesti minun tehdä työni, oloni on helpottunut. Opettelin rentoutta ja annoin väsähtäneiden notkua vain. Tunsin itseni aavistuksen vahvemmaksi ja isommaksi kuin muutama viikko sitten, jolloin vielä raatona keikuin aivan liian ohuella oksalla. 

Toukokuun viimeisenä jätän hyvästit, oksastot muille roikuttaviksi. Sitten pulahdan. 

Lapsena haaveilin apinatutkijaurasta ja elämästä viidakossa. Tutkijaksi minusta tuskin enää on, mutta ottaisivatkohan ne minut Korkeasaareen apinakuvaajaksi? 

Itämistä odotellessa

He veivät voiton. En tiennyt kilpailusta eivätkä he mitään tunnusta, mutta nyt sen näen. Erehdyin uskomaan tasavertaisuuteen. Huomenna jälleen kohdataan, mutta en odota mitään. Toivon vain pehmentävää sensuroivaa sumua. Olisipa minulla huonompi kuulo, sellainen tavallinen vain. Ja jos näkisin vähemmän ei tarvitsisi puuttua. Herkkyys lienee tässä yhteiskunnassa heikkoutta.

Mies sanoi, ettei ole minun syy. Usein hän on oikeassa, mutta nyt oma usko horjuu. 

Laji on luullakseni oikea, mutta kenttää on parasta vaihtaa. Vaihtoehtoja onneksi löytyy. 

En siis ole täysin toivoton, kylvinhän juuri rairuohon! Vappuruohon? Kaunistaa se päiviä silloinkin. Bai Xin Zhuangin kylän raunioista pelastettu lautanen kuiskii minulle verkkaisia onnellisia muistoja. Kiitos.

Namaste

Perheemme tämän vuoden syntymäpäiväjuhlintakausi on avattu. Kuvat kertonevat teemasta, juhlittujen vuosien määrästä ja pippaloaktiviteeteista. 

Aika helppoa on nykyisin eksoottisten juhlien ruokahuoltokin hoitaa, kun joka lähikaupasta saa kaukomaiden maustepöperöitä ja purkkien kyljessä on ihan ymmärrettävillä kielillä ohjeet. Hennatuubit puolestaan ovat esikoisen tuliaisia hiljan toteutuneelta ikimuistoiselta Intian-matkalta. Ja kuten asiaan kuuluu juhlimaan saapuivat paikallisen kansan lisäksi intialaisen perheen pieni pellavapäinen ottopoika, eläkeläisturisti sekä asiantunteva opas.

Seuraaviin syntymäpäiviin on kolme kuukautta eli kamalan pitkä aika. Täytynee keksiä muuta juhlittavaa tässä välissä, muuten käy elo tylsäksi. Hiirien metsästyskauden päättyminen, nykyisestä pestistä hengissä selviäminen, peruskoulun suorittaminen - kyllä riemuittavaa riittää aina!

Ihanat säteet

Nautimme kevätsäästä kukin tyylillämme. Ihmeellisesti auringonsäteiden myötä stressituntemukseni lievenivät ainakin päiväksi ja usko oman jaksamisen suhteen notkahti hieman positiivisemmaksi. 

Etsin suuntaviivoja toukokuun jälkeiseen aikaan meditatiivisesti risusavotan parista, sillä netin työpaikkailmoituksista valaisua ei ole löytynyt. Nirsona jätän mm. karaoke-emännän paikan moisesta elämästä pitäville rouville haettavaksi ja vaahtobiletyöntekijänä en myöskään itseäni näe. Mutta mol.fi:stä ne löytyvät, jos jotakuta lukijaa kiinnostaa.

Sushikokiksi en myöskään yritä pestautua, sillä sen verran surkeasti onnistui tänään riisinkeitto. Huomenna on siis edessä uuden risukasan kerääminen ja meditoinnin jatkaminen. Risuja onneksi riittää!